Roman Schatz: Voi maamme, Suomi
Johnny Kniga 2014
Johnny Kniga 2014
Tämä kirja tuli luettavakseni pitkälti sen johdosta, että se sattui olemaan e-kirjana lainattavissa ja hankin vastikään uuden lukulaitteen.
Kirjan idea ei ole mitenkään omaperäinen: muualta kotoisin oleva ihminen kertoo humoristiseen sävyyn tosiasioita Suomesta ja suomalaisista. Hauska tekstistä on määrä tulla sen pohjalta, että nostetaan esiin asioita, joita suomalaiset itse ovat pitävinään tuiki tavallisina, mutta kaikkien muiden mielestä ne herättävät kummastusta tai ovat vähintäänkin tavallisesta poikkeavia.
Minusta tuntuu, että Roman Schatz on ehtinyt olla Suomessa jo liian kauan. Hänen huomionsa ovat suurilta osin sellaisia, joita tekee vasta pitkään täällä asunut, eikä esimerkiksi satunnainen turisti. Samasta syystä ne eivät ole myöskään tarkoitettu turisteille (tai heille ei niistä ole iloa), vaan suomalaisille itselleen. Schatz ei mielestäni tee huomioitaan ulkomaalaisena, vaan suomalaisena, joka on syntynyt jossain muualla, mutta asunut täällä niin pitkään, että hänestä on tullut suomalainen, ja joka yrittää pitää itseään ulkomaalaisena voidakseen tehdä havaintoja ulkopuolisen silmin. Lopputulos on jotain, mitä suomalaiset kuvittelevat ulkomaalaisten heistä ajattelevan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teksti silti olisi hauskaa.
Voi maamme, Suomi on luokiteltu tietokirjaksi, mutta minun on melko vaikea sitä sellaisena pitää. Jos lukija on oikeasti kiinnostunut suomalaisten kansallisista erityispiirteistä ja siitä, mikä tekee suomalaisista suomalaisia, niin suosittelen Tommi Uschanovin Miksi Suomi on Suomi. Jos taas haluaa viihdettä, niin voi tarttua tähän kirjaan.
Minäkin elän siinä uskossa, että Schatz kirjoittaa nimenomaan viihteeksi. Olen lukenut joitakin katkelmia hänen teoksistaan, ja ilmaisu on toki etevää. Toisaalta olen miettinyt, mihin Schatzin kirjojen viihdearvo perustuu - siihenkö, että on syntynyt muualla eli on ulkomaalainen ja ulkopuolinen, riippumatta siitä, kuinka kauan hän on Suomessa asunut? Miksi lukijat, tai, kuten mainitsit, kirjoittaja itse, pitävät häntä edelleen ulkopuolisena, ikään kuin kymmeniä vuosia Suomessa asunut voisi tarkastella suomalaisuutta objektiivisesti? Tässä tosiaan saattaa piillä se riski, että kirjoitetaan suomalaisuudesta se, mitä suomalaiset haluavat kuulla, ja pidetään yllä kuluneita kertomuksia saunasta, viinasta ja mämmistä.
VastaaPoistaJuuri tuo viimeinen virkkeesi minulle tästä tuli mieleen: on kirjoitettu se, mitä suomalaisten kuvitellaan haluavan kuulla ja ylläpidetään vanhoja käsityksiä. Tietokirjan voisi kuvitella tekevän muutakin, mutta viihdekirjalle tuo sopii hyvin.
PoistaNo voi, minulla on tämä lukupinossa odottamassa. Harmillista jos kirja vain toistaakin kuluneita kliseitä. Minusta on aina mielenkiintoista kuulla miltä Suomi ulkomaalaisten mielestä näyttää, mutta kuten sanoit, kun täällä asuu tarpeeksi kauan se ulkopuolisen näkökulma katoaa väistämättä.
VastaaPoistaVoi olla, että kuulostin turhan negatiiviselta. Ihan kiva tuota oli lukea, mutta ei vain saa odottaa liikoja :)
PoistaKävin varaamassa tämän kirjastosta esittelysi töytäisemänä. Minusta Schatzilla on ollut ja on edelleen esim. lehtijutuissa hyvin osuvia huomioita suomalaisista, syvempiä ja tarkempia kuin vähän aikaa maassa olleella.
VastaaPoistaIhmettelen hänen sujuvaa ja taidokasta suomen kieltään. On paljon pitkään maassa olleita, kielen kanssa työskenteleviä, esim. Neil Hardwick (joka nykyään asusteleekin paljon jossain lämpimässä), joilla suomi on kankeaa. Schatz hallitsee hienouksia, joista monella kantasuomalaisella ei ole mitään tietoa.
Toki kirjailijalla kuuluukin olla se kieli hallussaan, jolla kirjoittaa. Onhan se hänen työkalunsa. Mutta siinä on kieltämättä yksi piirre, joka kertoo Schatzin suomalaistumisesta.
PoistaPakko miettiä voisiko "maahanmuuttaja" (huom. ei halventava ilmaus - olenhan itsekin sellainen) missään muussa maassa (kuin Suomessa) tulla kirjailijaksi pelkästään ns. kulttuurihuomioilla. Schatzhan ei kai (?) ole kirjoittanut muista aiheista, vaan toistaa tätä samaa teemaa.
VastaaPoistaEnkä mainitse tätä negatiivisessa mielessä, kunhan ihmettelen. Olen lukenut jonkin verran Schatzin kolumneja lehdistä, mutta en yhtäkään hänen kirjaansa (kiinnostaisi kyllä lukea!), joten ihan mutua tässä heittelen. Mietin kuinka kauan voi sama ihminen toistaa samaa asiaa.