Patricia Cornwell: Post mortem
Suomennos: Erkki Jukarainen
Otava 1994, alkup. 1990
Sivuja: 352
Suomennos: Erkki Jukarainen
Otava 1994, alkup. 1990
Sivuja: 352
Patricia Cornwell on kirjailija, jonka nimeä en ole välttynyt kuulemasta, ja sen vuoksi ajattelin lukea häneltäkin jotain. Kay Scarpettan tutkimuksia -sarjaa on jo suomennettukin 21 osaa. Mielestäni sarjoista on hyvä aloittaa alusta, joten valinta oli melkoisen helppo.
Post mortem on siis Kay Scarpetta -sarjan ensimmäinen kirja. Päähenkilö Kay on kuolinsyytutkija, ja rikostutkinnan eteneminen hänen näkökulmastaan kuulostaakin telkkarista tutulta. Wikipedia-artikkeli Cornwellista väittääkin patologimuodin saaneen alkunsa juuri näistä kirjoista. Tiedä sitten, onko sillä niin väliä.
Kyse on siis dekkarista, jossa sarjamurhataan naisia samanlaisella tavalla. Kuolinsyytutkijaa ahdistaa, kun hän tietää kyseessä olevan sarjan, joten jos hän ei keksi syyllistä ajoissa, on panoksena murhaajan ehtiminen seuraavaan uhriinsa. Kovin tutunkuuloista juttua, eikä kirjassa minusta muutenkaan mitään ihmeellistä ole. Eniten mieleeni jäivät puhekielen ilmaisut, jotka eivät toimi suomeksi lainkaan, vaan kuulostavat täsmälleen siltä mitä ovatkin: amerikkalaista puhekieltä sanasta sanaan suomeksi käännettynä. Esimerkiksi kukaan ei huudahda "pyhä paska!", tai jos huudahtaakin, niin hän tekee sen itsetarkoituksellisesti sanoakseen jotain, mitä ihmiset eivät oikeasti sano. Puhekielen kääntäminen ei takuulla ole helppoa, mutta se ei silti tarkoita, etteikö olisi syytä yrittää.
Muuta moitittavaa minulla ei olekaan, mutta ei tämä myöskään päätä huimaa. Arvelen lukevani Kay Scarpettan edesottamuksista vastakin, kun sekä erään divarin että kirjastonkin poistomyynnistä tuli ostettua yhdet kirjat.
Pyhä paska sentään :D Luin ko. teoksen aikanaan melko tuoreeltaan, siis 90-luvun alussa. Muistan pelänneeni ihan tosissani, ja kirja teki muutenkin vaikutuksen erilaisuudellaan, silloin. Odotin kiihkeästi lisää! Luinkin sittemmin varmasti kymmenkunta jatko-osaa, mutta kääntäen verrannollisesti oma innostukseni laski sitä mukaa kun kirjojen määrä kasvoi. Lopulta tajusin, että minun ei ole pakko lukea tällaista yhtään enempää. Harmi, mutta niinhän se usein menee, että saman idean kopioiminen ei vain sitten enää sytytä.
VastaaPoistaMinusta tämä ei ole tuntunut mitenkään pelottavalta tai kamalalta, johtuen luultavasti siitä, mitä muuta olen ehtinyt lukea ja katsoa telkkarista. Luulen, että kirjailijoilla on ihan oikeasti vaikeuksia keksiä lukijoille uutta kauhisteltavaa, niin paljon on ehditty jo nähdä.
Poista