tiistai 2. syyskuuta 2014

Marko Leino: Syytön

Marko Leino: Syytön
Tammi 2001
Sivuja: 324

Syytön on rikosromaani, joka on kirjoitettu rikollisen näkökulmasta. Mitään kissa ja hiiri -leikkiä tässä ei ole, vaan tarina tarkastelee muutaman vuoden mittaista ajanjaksoa psykopaatin silmin.

Henrik Häkkinen on luuseri, jonka avovaimo heittää ulos heti kirjan alkajaisiksi. Sankarimme maallinen omaisuus mahtuu helposti käsivarsilla kannettavaksi, joten sen puolesta muutto on melkoisen vaivaton. Erokaan ei sinänsä häntä haittaa, ainoastaan se meni pieleen, että hänen piti olla jättäjä, ei naisen. Tästä käynnistyy sarja tapahtumia, jonka varrella saadaan tutustua Häkkisen sielunelämään, ja saahan siinä ohessa muutama ihminen surmansakin.

Tärkeä piirre kirjassa on se, että Häkkinen on epäluotettava kertoja. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun moiseen törmään, tai sitten en ole sitä aiemmin edes tajunnut. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että tajusin asian pikkuisen myöhässä, ja vähän kiinnostaisi nähdä, miltä kirja vaikuttaisi jos sen tietäisi alusta alkaen. Kyllähän tämä poikkeaa tavanomaisesta, mutten ole lainkaan varma, pidänkö siitä vai en. Ainakin Häkkinen on sopiva henkilö olemaan epäluotettava.

Mielenkiintoisista piirteistään huolimatta en innostunut tästä kauheasti, vaikka mielelläni loppuun asti luinkin. Häkkinen on vastenmielinen tyyppi, johon ei halua samaistua, mutta silti hän on se tarinan kertoja, jota kohtaan tavallaan pitäisi tuntea sympatiaa. Tilanne on sen verran ristiriitainen, että lukija jättää häneen vaistomaisesti etäisyyttä.

Erilaisuus oli ihan pirteää, tämä oli omiaan nostamaan kiinnostustani Ansaa kohtaan, joka ilmeisesti on Leinon rikosromaaneista ansiokkain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti