Pekka Huotari: Pöljänpojan vakuutus
Like 2014
Sivuja: 407
Like 2014
Sivuja: 407
Tämä oli jälleen laiska kirjavalinta minulta. Päätin vain valita jotain, mitä telkkarin takana olevasta pinosta löytyisi, ja sinnehän olen pinonnut mm. niitä kirjoja, joita postiluukusta on sattunut kolahtamaan. Pöljänpojan vakuutus on kokeneen näyttelijän esikoisromaani. Tällainen lähtökohta on aina kiinnostava, sillä varmasti näyttelijöille tulee useinkin mieleen tarinoita, joita he itse haluaisivat kertoa.
Kaikkein päällimmäisimpänä kirjasta hyppää se, miten kirjoittaja on halunnut mahdollisuuksien mukaan käyttää paljon alkusointuja, tai vähintäänkin useita samalla kirjaimella alkavia sanoja. Tyylinä se on kieltämättä omaleimainen, mutta minua alkoi ärsyttää sivun 13 kohdalla. Onneksi sivuun 50 mennessä silmä alkoi jo turtua ja lukemista pystyi jatkamaan kohtalaisen sujuvasti juuttumatta tähän yksityiskohtaan. Sanoisin, että aika huonosti valittu tyylikeino tuo on, jos 7/8 kirjasta lukija on aktiivisesti pyrkinyt ohittamaan koko piirteen, ja on ehtinyt ärsyyntyä jo luettuaan tekstistä noin puoli prosenttia.
Kirja kertoo pelkästään päähenkilöstään Hantesta, vuorotellen hänen lapsuudestaan ja aikuisuudestaan. Lapsuuden kuvaus pyörii pitkälti alkoholisti-isän ympärillä, mutta myös äidin mielisairastuminen saa huomiota. Aikuisuus puolestaan on kummallista koheltamista viinan ja eriskummallisen orgasmitaudin ympärillä, enkä oikein missään vaiheessa saanut kunnolla kiinni siitä, mitä sillä taudilla oikein ollaan sanomassa. Kirjaimellisesti otettuna se oli pelkästään kummallista.
Valitettavasti minulle tuli tästä mieleen Juha Vuorisen kirjat, ja se on aika pahasti sanottu. Mielleyhtymä oli seurausta tapahtumien kummallisesta kulusta ja etenkin aikuisen Hanten asioista vetämistä ihmeellisistä johtopäätöksistä, jotka "luontevasti" johtivat uusiin kummallisuuksiin. Lukemisen jälkeen jäi sellainen tunne, että joko tämä ei nyt auennut minulle oikealla tavalla, tai sitten auettavaa ei edes ollut.
Koira helvetistä on omassa bloggauksessaan kuvannut osuvasti Huotarin tyyliä.
Koetin lukea tätä aiemmin keväällä, ihan siitä syystä kun kirjailijan on oululainen. Mutta kesken jäi.. en vaan jaksanut kirjan aihepiiriä enkä tyyliä. Joten nostan hattua, että jaksoit kirjan loppuun, vaikkei kirja ilmeisesti mikään täysosuma ollut. :)
VastaaPoistaUsein jaksan loppuun sen toiveen voimin, että edessä olisi vielä jotain, mikä muuttaisi käsityksen kokonaan. Kyllähän tässäkin sitä optimismia tarvittiin :)
PoistaHuotari on kiinnostava näyttelijä, joten tämä kiinnostaisi tavallaan, mutta ei vaikuta niin yhtään minun kirjalta. Paitsi että jos tämä jotenkin kierosti kuitenkin kolahtaisi?? Toisaalta lukemista on niin paljon, että saatan jäädä ennakkovibojen vangiksi.
VastaaPoistaJos saat kirjan käsiisi, niin voit nopeasti kokeilla miltä se tuntuu. Sama tyyli jatkuu alusta loppuun.
Poista