keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Erik Wahlström: Jumala

Erik Wahlström: Jumala
Suomennos: Leena Vallisaari
Schildts 2006, 282 sivua.

Jumala päätyi luettavakseni epätavallista kautta. Bongasin kirjan nimittäin Hannan kirjamessuostoksia esitelleestä kuvasta, josta en edes erottanut muuta kuin nimen, en kirjailijaa. Nähtävästi on olemassa avainsanoja, jotka saavat minut valpastumaan ja kiinnostumaan jo lähtökohtaisesti, ja tässä oli yksi niistä.

Kirjan kertomus on "kaikille" tuttu, sillä pääosiltaan se löytyy Raamatusta ja se osuus joka ei löydy, on kristinuskon historiaa. Kyse ei kuitenkaan ole tietokirjasta, vaan kaikki kerrotaan hauskasti. Kantava idea kirjassa on se, että Jumalakin vanhenee. Vanhan Testamentin aikana Jumala oli vielä nuori ja kiivas, mutta rauhoittuu hiljalleen ja päättääpä lopulta jopa jäädä viettämään leppoisia eläkepäiviä toverinsa Saatanan kanssa.

Läpi tarinan arkkienkelit Mikael, Gabriel ja Rafael ovat mukana tapahtumissa. Etenkin Vanhan Testamentin aikana heillä on paljon työtehtäviäkin, mutta kirjassa heidän tärkein osuutensa on toimia silminnäkijöinä. He näkevät Jumalan edesottamukset, saavat jopa kommentoidakin niitä varovaisesti, mutta kaiken aikaa he keskenään puntaroivat päätösten merkitystä ja järkevyyttä.

Taivasten valtakunta seuraa ihmiskunnan kehitystä. Alussa sielläkin asustellaan teltassa, myöhemmin taloissa ja lopulta nykyaikaisessa kongressikeskuksessa. Jumalan kaikkivoipaisuus on myös siirretty sivuun siten, että hän kysyy enkeleiltä, mitä on tapahtunut eikä muutenkaan noin vain muuta asioita sellaisiksi, miksi haluaisi. Hän, kuten enkelitkin, esiintyy siis ihmisen kaltaisena, kaikkine heikkouksineen.

Esiin poimitut Raamatun ja historian tapahtumat esitetään siinä valossa, miltä ne olisivat voineet sivustakatsojan mielestä näyttää. Tämä koskee myös syitä. Esimerkiksi Mooseksen lain lukemattomat mielivaltaiset säännöt perustellaan sillä, että niiden todella on oltava mielivaltaisia, sillä jos Jumala säätäisi säännöt järkeviksi, olisi hän itse alisteinen järjelle, ja mikäs jumala se sellainen on, jonka yläpuolella on vielä joku tai jotain? Ainoa todellinen valta on mielivalta, ja siksi Aaronin on siveltävä verta oikeaan korvannipukkaansa eikä vasempaan.

Jumala on hauska kirja. Se on kirjoitettu humoristisesti, mutta toisaalta kuitenkin vakavasti. Vakavasti siltä osin, että nähdäkseni faktoja ei vääristellä. Ainoastaan se, miltä Jumalan hovissa näyttää ja millaisia hahmot ovat, on keksittyä. Toisaalta taustalla voi nähdä myös häivähdyksen kriittisyydestä, etenkin kirkkoa kohtaan. Kuvaus Nikean kirkolliskokouksen kulusta on karua luettavaa, kun ottaa huomioon miten Wahlström kuvaa päätösten tekoa ja kuinka suuri vaikutus niillä on sittemmin ollut.

Tätä voi suositella kaikille, jotka osaavat suhtautua aiheeseen kiihkottomasti.

5 kommenttia:

  1. Mun pitää kohta laittaa sun blogi pannaan... täältä tulee ihan liika hyviä lukuvinkkejä! =) Tämäkin kuulostaisi kiinnostavalla; kun on lukenut Itse Jumalan, pitäisi varmaan periaatteessa lukea pelkkä Jumalakin :P

    VastaaPoista
  2. Minä lainasin tämän syksyllä kirjastosta, mutta en sitten ennättänytkään lukea. Täytyy kai palata uudestaan kirjastoon...

    VastaaPoista
  3. Oi, niin mahtava juttu! Mie tosiaan ostin tämän kirjamessuilta, koska pidin Kärpäsenkesyttäjästä niin paljon ja nyt kun teit tämän jutun vielä, niin olen tosi onnellinen, että ostin kirjan ja se odottaa vielä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Wahlstömiltä Kärpäsenkesyttäjän ja viimeksi Tanssivan papin ja molemmissa on ilmeisesti suurin piirtein sama idea kuin tässä: faktapohjaista, mutta selkeästi kaunokirjallisuuta. Toisaalta pidän Wahlstömin tyylistä ja hänen terävistä huomioistaan, mutta toisaalta jokin niissä myös rassaa.

    VastaaPoista
  5. Booksy: Minä olen lukenut Jumalan itse jo kahdesti. Jos se osui, niin uskoisin tämänkin kolahtavan.

    Joana: minulla kävi aivan toisin päin: lun olin lainannut, niin oli kiire päästä lukemaan pikimmiten.

    Hanna ja Jaana: Kärpäsenkesyttäjä alkoi kyllä kiinnostaa tämän myötä selvästi enemmän. Ilmeisesti tyyli sopii ihmisten tarkasteluun vielä paremmin kuin Jumalan, kun ne molemmat kirjat ovat päässeet Finlandiaehdokkaiksi saakka :)

    VastaaPoista