maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kalle Haatanen: Ei voisi vähempää kiinnostaa

Kalle Haatanen: Ei voisi vähempää kiinnostaa - kirjoituksia nihilismistä
Atena 2008, 165 sivua.

Istun tanskalaisen hotellin käytävällä, paossa huoneessa nukahtamista yrittäviä lapsukaisia, jotka ovat riekkuneet koko päivän Legolandissa. Oman riekkumiseni lomassa olen saanut päätökseen yllä mainitun kirjan, joka ei selvästikään ole paras valintas luettavaksi merirosvolaivojen ja vuoristoratojen välissä, kun odotellaan lasten paluuta lentokonekarusellista. Onneksi huvipuistossa luettavaksi jäi vain viimeiset kymmenisen sivua, muuten olisinkin suosiolla valinnut mukaan jonkun niistä novellikokoelmista, joista edellisessä bloggauksessani mainitsin (oikeastaan yksi olikin mukana, mutta siitä lisää seuraavalla kertaa).

Tavaus-blogin innoittamana halusin yrittää lukea jotain Nietzscheltä, mutta koska omassa kirjastossani ei ollut juuri sellaista kirjaa josta olisin katsonut voivani aloittaa, tulinkin valinneeksi tämän nihilismikirjan, koska Helmetin mainio hakutoiminto sitä niin auliisti osasi tyrkyttää. Toivoin myös, että Nietzsche olisi kertaalleen pureskeltuna helpompi lähestyttävä.

Tässä vaiheessa lukija saattaa jo havaita, että jaarittelen tavanomaista pidempään kirjan varsinaisen sisällön ympäriltä, ja siihen on varmaankin jokin syy. Kyllä vain, se liittyy juuri siihen, että opus oli aika vaikeaa luettavaa. Jos olisin optimisti, niin väittäisin tajunneeni ehkä puolet. Luultavasti tällaiseen kirjaan pitäisi paneutua oikein ajan kanssa ja vaivaa säästämättä. Jos joku kohta tuntuisi vaikealta tai vaatisi esitietoja, niin ne pitäisi hankkia ja pureksia aihetta niin paljon kuin tarvii. Lentokentällä ja -koneessa lukiessa moiseen ei ole mahdollisuutta, enkä muutenkaan haluaisi ryhtyä opiskelemaan luettaviani ihan niin tarkasti. Tällaiselle sunnuntailukijalle tekstin pitäisi siis olla vieläkin pureksitumpaa.

Nihilismi on nimensä mukaan ismi ei mistään. Kirjan nimi viittaa käsittääkseni (saa mieluusti korjata mikäli erehdyn) passiiviseen nihilismiin, jonka johtoajatuksena on se, ettei millään ole mitään väliä. Aktiivinen nihilismi puolestaan on paljon vaikeampi käsite, enkä aio yrittää sitä selittää lainkaan, siksi hämäräksi se minulle jäi. Kaikki edellä kirjoitettu huomioon ottaen tuntuu erikoiselta, että kirja jaksoi kuitenkin vetää koko ajan puoleensa. Syynä ei millään voinut olla pelkästään se, että pääsisin koko kirjasta eroon jonkin kevyemmän ja kivemman pariin, sillä olin jo antanut itselleni luvan lukea kirjoja vuorotellen. Silti tämä löytyi kädestäni paljon useammin ja lukusessiotkin tahtoivat jatkua jatkumistaan.

Nihilismi käsitteenä on tullut vastaan mm. Jokelan kouluammuskeluissa. Suomen Nihilistinen Järjestö piti ammuskelija-Auvista sankarina, mikä näin äkkiseltään ajateltuna voi tuntua ihan järkeen käyvältä, jos siis saa käännettyä aivonsa jonkinlaiseen EVVK-asentoon. Nihilistinen järjestö viittasi sankarikirjoituksessaan mm. Nietzscheläiseen yli-ihmiseen. Tässä kirjassa Haataja selittää kädestä pitäen, miksi nihilismiä ei voi mitenkään pitää kouluammuskelujen perusteluna, vaan sellaiset tulkinnat johtuvat yksinkertaisesti siitä, että ammuskelija on ymmärtänyt opin pahemman kerran väärin. Tämä seikka saa Nihilistisen Järjestön sankariksi julistuksenkin melko outoon valoon, ja ilmeisesti se (julistus) pian nettisivuilta poistettiinkin.

Tämä oli selvästi pisimmälle edennyttä filosofiaa käsittelevä kirja, jonka olen lukenut. En katso voivani suositella sitä kenellekään, koska jos joku siitä tämän esittelyn perusteella kiinnostuu, niin hän todennäköisesti tietää jo valmiiksi aiheesta enemmän kuin minä kirjan luettuanikaan, eikä minulle silloin jää mitään neuvomisen edellytyksiä. Kiinnostuja tehköön siis omat johtopäätöksensä vailla suosituksia suuntaan tai toiseen; arvosteluni hyödyllisin anti lienee se, miten kirja minua veti puoleensa.

6 kommenttia:

  1. Taitaa jäädä minulta väliin tämä kirja - ensinnäkään nihilismi ei kuulosta olleenkaan minua kiinnostavalta ajatussuunnalta eikä tämän tason keskittymistä vaativa kirjaa sopine vaipanvaihdon ja maitorumban välipaloiksi yhtään sen paremmin kuin huvipuistoonkaan... :-)

    VastaaPoista
  2. Ehkä joku pystyisi tällaisenkin lukaisemaan kevyesti, mutta hänellä olisi tosiaan sellaiset lähtötiedot, että minun olisi tyystin turha neuvoa yhtään mitään.

    VastaaPoista
  3. Hei, lueskelen usein blogiasi ja nappaan kirjoja luettavaksi arvostelujesi perusteella. Kommenttini ei valitettavasti liity nyt mitenkään kirjaan, vaan tuohon tanskalaiseen hotelliin. Ehkä saatoimme istua saman hotellin käytävällä lueskelemassa samoista syystä viikonloppuna, olisikin ollut hauska törmätä bloggaajaan lukemassa kirjoja, joista lukee seuraavaksi täällä :)

    VastaaPoista
  4. Johanna: Aivan samalla käytävällä emme tainneet sentään olla, sillä molemmilla kerroilla olin siellä yksin. On kuitenkin hauska ajatus, että bloggaaja ja lukija kohtaisivat tuolla tavalla.

    VastaaPoista
  5. Voi pahnahinen, luin tämän juuri ja väitin (tulevassa) jutussani että kyllä tämä on ihan selkokieltä, filosofiaksi. :-)
    Pitääpä linkittää tämä sinun arviosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävä kirja sinulle, täytyy kurkata arviosi.

      Poista