Pekka Manninen: Peili
WSOY 2010, 141 sivua.
Mirjamilla on takanaan epäonnistunut avioliitto sekä abortti, johon mies hänet painosti. Mirjam on saanut uskonnollisen kasvatuksen, ja häntä hirvitti miehen luonnehdinta "tuhansia vuosia sitten eläneen paimentolaisheimon typeryyksistä". Eron jälkeen Mirjam päättää ryhtyä erakoksi Kokkolan edustalla sijaitsevalle majakkaluodolle. Erakon elämäkään ei osoittaudu helpoksi. Haastavuutta siihen tuo karun ympäristön lisäksi yllättäen juuri se sama elämä, jota hän yritti päästä pakoon.
Peili on lyhyt kirja, pienoisromaani lienee paras luonnehdinta. Mukavaa oli havaita se, että pienuus koskee pelkästään kirjan pituutta, sillä muilta osin se on mainio teos. Vähäisen sivumäärän aikana kirjailija ehtii antaa ajattelemisen aihetta, tarjoamatta kuitenkaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Mm. lapsen menettämistä käsitellään pariltakin eri kantilta ja kirjassa on kohtaus, joka saa pohtimaan ihmisen raadollisen eläimellistä puolta.
Mannisen kerronta on sujuvan suoraviivaista, vailla koukeroita. Teksti etenee tasaisesti ja pitelee lukijan yllättävän tiukasti otteessaan. Tuota luonnehdintaa käytetään tavallisesti jännityskertomusten yhteydessä, ja vaikka tässä ei sellainen olekaan kyseessä, on tunnelma hieman vastaava. Lukijalle tulee tarve saada selville, mitä seuraavaksi tapahtuukaan. Tuosta syystä Peilistä ei riitä luettavaa pitkäksi aikaa, vaan veikkaan useimpien hotkaisevan sen kerralla. Suupala siis, mutta oikein maukas sellainen!
Hanna ehti bloggaamaan tästä jo muutamaa päivää aiemmin. Hänen arvionsa eroaa omastani melkoisesti, joten kannattaa tsekata.
Ohos, olipas meillä hyvin erilaiset lukukokemukset. :)
VastaaPoistaNopeasti kirjan kyllä luki, mutta itselleni oli suuri pettymys, jonka arviostani luitkin.