Pentti O. Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit

Pentti O. Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit
Art House 2017
Sivuja: 295

Tekoäly on kiinnostava aihe, ja erityisesti se on sitä silloin, kun sitä tarkastellaan tietoisuuden näkökulmasta. Tekoälystä puhuttaessa nousee usein esiin se, miten tietokoneet nykyään pelaavat shakkia paremmin kuin parhaatkaan suurmestarit. Olen itsekin jonkin verran perehtynyt tuohon alaan, ja ikioma shakkiohjelmani pelasikin aikanaan verkossa eräällä palvelimella joitain tuhansia pelejä. Tavoitteenani oli tehdä ohjelmasta itseäni parempi pelaaja, ja kun se oli täyttynyt, ei kiinnostukseni jaksanut kantaa paljonkaan pidemmälle, vaan siirryin seuraavaan aiheeseen.

Ohjelmaa kirjoittaessani minulle ei tullut hetkeksikään mieleeni, että siinä olisi jonkinlaista älykkyyttä. Perinteiset shakkiohjelmat ovat puhtaita laskukoneita: yksinkertaistetusti voisi sanoa, että ne vain laskevat kummalle jää enemmän nappuloita kaikkien mahdollisten yhdistelmien jälkeen. Tuo on vahva yksinkertaistus, mutta loppujen lopuksi on yllättävää, miten hyvin ohjelma voikaan pelata hyvinkin vähäisellä oikeasti shakkiin liittyvällä tiedolla.

Tähän kirjaan nämä shakkia pelaavat automaatit liittyvät vain etäisesti, sillä kirjoittaja lähestyy aihetta ihan oikean älykkyyden kannalta. Siis sellaisen älykkyyden, johon liittyy myös tietoisuus. Tietoisuus sinänsä on mitä kiehtovin aihe: mitä se lopulta oikein on? Tuohon kysymykseen on yritetty vastata kautta aikojen, mutta tulokset ovat olleet laihanlaisia. Kirjoittaja esittää asiaan oman näkemyksensä, ja se on kieltämättä paras, joka on minulle vastaan tullut.

Ennen kuin päästään "itse asiaan", on kirjassa kohtalaisen pitkä ihmisen kognitiota käsittelevä osuus. Minusta alkoi jo hetken aikaa tuntua, ettei tässä päästä varsinaiseen aiheeseen lainkaan, mutta myöhemmin kävi ilmi, että tämä laaja johdanto oli todella tarpeen. Yleensä taitaa nimittäin olla niin, että ihmisen älykkyyttä ja tietoisuutta ajatellaan hyvin rajoittuneesti ja jopa väärin, ja siksi on hyvä muistuttaa näistä monista piirteistä. Esimerkiksi näkö: oma arkipäiväinen, pikainen ajatukseni on, että silmäthän välittävät tietoa ympäristöstä tarkan maisemavalokuvan tavoin. Asiahan ei ole lainkaan näin, sillä maisemavalokuva on yhtä terävä joka ikisestä kohdastaan. Näkö puolestaan on terävä vain pieneltä alueelta kerrallaan, ja aivot osaavat piilottaa ne tunnetut sokeat pisteetkin kokonaan. Hieman vastaavan kaltaisia ilmiöitä on vaikka kuinka paljon, ja ne kaikki liittyvät siihen, että jos haluttaisiin tehdä ihmisen kaltainen kone, ne olisi otettava huomioon.

Välihuomautuksena sanottakoon, ettei todella ihmisen kaltaista konetta todennäköisesti ikinä tulla tekemään. Jos joku tekee tietoisen koneen, niin miksi ihmeessä hän tekisi siitä esim. laskukyvyttömän? Miksi ihmeessä siihen ei yksin tein integroitaisi halpaa prosessoria, jonka avulla se selviäisi niin laskutoimituksista kuin vaikkapa pienistä ohjelmointitehtävistäkin välittömästi. Jokainen voi itse ajatella, miten erilainen maailma olisikaan, jos meillä kaikilla olisi pieni mikroprosessori aivojemme käytettävissä koko ajan. Tietoja ei tarvitsisi ikinä naputella exceliin, koska osaisimme itse laskea kaiken tarvittavan noin vain; nopeammin kuin oikeastaan tajuaisimmekaan. Mahdollisuudet olisivat todella huimia, ja koneen kannalta siihen vaadittaisiin jotain suorastaan triviaalia.

Toinen seikka, joka puhuu ihmisen kaltaisen koneen rakentamista vastaan on oppimiskyky. Aivot ovat jotain massiivisen neuroverkon kaltaista, ja silti niiltä kuluu yleensä vuosia, ennen kuin ne oppivat suoriutumaan edes yksinkertaisista laskutoimituksista. Vaatisi melkoista kärsivällisyyttä kehitystiimiltä odottaa niin pitkään. Todennäköisesti kone ei siis olisikaan kovin ihmismäinen, vaan ainakin oppimiskyvyn tulisi olla huimasti suurempi.

Kirjoittaja kertoo myös omista tutkimuksistaan ja kehittämästään robotista XCR-1, jolla on hämmästyttäviä kykyjä siihen nähden, miten pienellä "aivokapasiteetilla" se toimii. Olisi todella kiinnostavaa nähdä, mitä siitä voisikaan tulla, jos kapasiteetti olisi edes murto-osa nykyisten tietokoneiden suorituskyvystä, sikäli kun niitä voi edes verrata keskenään.

Tämä on huimaavan kiinnostava kirja. En aio paljastaa sitä, mikä onkaan kirjoittajan näkemys tietoisuuden salaisuudesta, vaan kannustan kiinnostuneita ottamaan siitä itse selvää. Kirjassa oli monia aiheita, joita on käsitelty toisaalla paljon syvemmin. Sen sijaan yksien kansien väliin ei tällaista kattausta ole minulle aiemmin vastaan tullut, kenties siksi että luen lähes yksinomaan suomenkielistä kirjallisuutta. Haikonen todella tietää mistä kirjoittaa, se on ilmeistä.

Blogini vuoden paras tietokirja on hyvin todennäköisesti löytynyt. Ainakin rima on nostettu todella korkealle!

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti titanicin

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin - ja muita historian mokia
SKS 2014
Sivuja: 314

Tämä kirja on hyvin vahvasti sukua Tuhansien mokien maalle. Voisi sanoa, että tämä on mokakirjojen ykkösosa ja toinen on kakkososa. Siinä missä edellinen keskittyi vain suomalaisiin mokiin, tarkastellaan tässä kaikkien kansallisuuksien mokia.

Lähestulkoon kaikki, mitä edellisellä kerralla sanoin, pätee tässäkin. Tämän kohdalla ei ehkä aivan yhtä vahvasti tullut historiakirja mieleen, vaikka kronologisesti etenevä esitystapa onkin aivan samanlainen. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, koska maailmanhistoriaan mahtuu niin paljon enemmän tapahtumia kuin vain suomen-, ettei 50 valittua tapausta millään kykene antamaan yhtä kattavaa kuvaa vaan se muodostuu väistämättä paljon hajanaisemmaksi.

Yhtä lailla pidin tästä kuin edellisestäkin. Liikaa näitä ei kuitenkaan kannata lukea, ainakaan kovin tiheään tahtiin, sillä jos samaan aikaan tulee kuulleeksi uutisistakin asioista, jotka eivät ole menneet aivan putkeen, niin usko koko ihmiskuntaan alkaa hiljalleen horjua.

Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa

Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa
Docendo 2017
Sivuja: 228

Suomessa on toiminut ja toimii yhä useita uskonnollisia tai hengellisiä yhteisöjä, joilla vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän yhdistäviä piirteitä, eivätkä ne piirteet ole suinkaan positiivisia. Monet tapaukset ovat ylittäneet uutiskynnyksenkin, joten kyse on melko hyvin yleisessä tiedossa olevista ilmiöistä. Tämä kirja kertoo juuri noista yhteisöistä ja tapauksista.

Ainakin yksi tekijä on ihan kaikille yhteinen - ja hyvin tärkeä: jäsenistöön kuuluu merkittävä määrä vahvauskoisia. Vahvauskoisen määritelmä ei ole yksikäsitteinen, mutta kuitenkin ymmärrettävä: hänen uskoaan ei ole mahdollista horjuttaa rationaalisin perustein tai tavalliseen järkeen vedoten. Käsittääkseni tilanne tuppaa olemaan sellainen, että kaikki mikä suinkin tukee ja vahvistaa hänen uskoaan, on aina oikeassa, ja vastaavasti päinvastainen aina väärässä. Jos ajatellaan, että joku haluaisi ryhtyä huijariksi petkuttaakseen ihmisiltä heidän omaisuuttaan, työpanostaan, tai mitä tahansa, niin voisiko hänellä olla otollisempaa kohdetta kuin vahvauskoiset, jotka uskovat juuri hänen olevan se oikeassa oleva profeetta?

Kirjassa esitellään monta tunnettua yhteisöä, mutta kaikki muistuttavat toisiaan juuri noiden vahvauskoisten seuraajien osalta. Lisäksi johtajat tuntuvat olevan vahvoja persoonia, jotka osaavat saada toiset toteuttamaan omaa tahtoaan. No, sekään ei liene mikään yllätys.

Vahvauskoisuus tuntuu vaikuttavan yksilöön niin paljon, että vastuullinen yhteiskunta julistaisi sellaisen ihmisen edesvastuuttomaksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan omista asioistaan. En tosissani usko, että niin kovin äkkiä tapahtuisi, mutta vahvauskoisen rinnastus vaikkapa pikkulapseen tai pahasti sairastuneeseen voisi olla moneltakin kantilta aivan toimiva.

Itseäni häiritsee kovasti se ajatus, että jostain syntyy uusi liike tai yhteisö X. Miksi juuri se, eivätkä kaikki muut aakkoset ennen äksää onkin se ainoa, joka on oikeassa kaikkien muiden ollessa väärässä samaan aikaan? Mutta pointtihan seuraajien näkökulmasta onkin juuri tuo sama: nimenomaan X on oikeassa, ja kun siihen ajatukseen on kerran juuttunut, on vaikea päästä irti.

Siinä vaiheessa kun "tauti" on jo iskenyt, on paha pyristellä vastaan, mutta jos joku vasta pohtii yhteisöön liittymistä, niin kannattaisi vielä lukea tämäkin kirja. Jos sittenkin haluaa langeta, niin ainakin varoituksen sana on lausuttu.

Suosittelen lämpimästi tätä muillekin, jo pelkästään sen johdosta, että tässä kuvatut ilmiöt ovat pääsääntöisesti ihan sallittuja. Ikävä kyllä.

Ja sitten valmiiksi varoituksen sana: kommenttien moderointisormeni on tämän artikkelin kohdalla erityisen herkkänä.