Erik Axl Sund: Varjojen huone

Erik Axl Sund: Varjojen huone
Suomennos: Kari Koski
Otava 2014
Sivuja: 364

Tämä kirja on Varistyttö-trilogian viimeinen osa. Aiemmat osat olivat Varistyttö ja Unissakulkija. Tämä trilogia on niin tiivis kokonaisuus, että kehotan ensin lukemaan aiemmat arvioni. Itse asiassa kokonaisuus on niin tiivis, että Unissakulkijan kohdalla minusta alkoi jo tuntua, ettei kyse ole lainkaan kolmesta erillisestä teoksesta, vaan yhdestä, joka vain myydään kolmeen osaan levitettynä. Viimeinen osa vain vahvistaa tuota tunnetta, sillä minun mielestäni kumpaakaan jälkimmäisistä osista ei ole mielekästä lukea ilman edeltävää tai edeltäviä. Liian paljon ihmisistä ja tapahtumista jäisi hämärän peittoon.

Itse luin ensimmäisen osan helmikuussa, toisen heinäkuussa ja viimeisen nyt joulukuussa. Hieman tiiviimpi tahti olisi ollut paikallaan, sillä nyt olin jo ehtinyt pikkuisen unohtaa joitain ihmisiä ja seikkoja, jotka kylläkin palautuivat osittain mieleen, mutta parempi lopputulos olisi tullut, jos ei olisi tarvinnut muistella lainkaan. Aivan kuin olisi avannut kesken jääneen kirjan ja jatkanut sitä muutaman kuukauden tauon jälkeen...

Jo Varistytön kohdalla mainitsin, että näissä kirjoissa juoni on kaikki kaikessa, ja sen vuoksi en ryhdy sitä pilaamaan. Teksti on rankkaa, sillä lasten hyväksikäyttö pysyy mukana alusta loppuun. Eihän se tietenkään yksinään tarpeeksi raflaavaa ole, vaan keitosta on höystetty myös muulla väkivallalla. Nähdäkseni taso säilyy kaikissa osissa samankaltaisena, joten ensimmäisen osan luettuaan ei enää tarvi kauhistella, mitä kaikkea onkaan vielä luvassa.

Minun mieleeni nämä jäävät pitkälti koukuttavuutensa ansiosta. "Vielä yksi luku" on itsestäänselvyys, mutta sen lisäksi nämä vetivät lukemaan muutenkin: harvoin on tullut muutettua arkisia suunnitelmiaan, jotta pääsisi lukemaan tavanomaista aiemmin tai pidempään, mutta näiden kohdalla se tapahtui useamminkin kuin kerran. Siinähän sitä onkin suositusta kerrakseen!

Sen enempää asiasta tietämättä oletan, että jonkinlaista jatkoa on vielä luvassa. Poliisien osalta tarina ei minusta saapunut juuri minkäänlaiseen päätepisteeseen, mikä voisi luontevasti tarkoittaa sitä, että he ovat jo seuraavaa rykäisyä varten valmiina. En voi kieltää, ettenkö olisi kovin kiinnostunut lukemaan tältä kirjailijakaksikolta lisääkin.