Hannu Raittila: Rahat vai kolmipyörä
WSOY 2002
Sivuja: 168
Takakannessa kerrotaan Raittilan hallitsevan mm. esseet, pakinat ja kolumnit ja että kirja on riemunkirjava kokoelma niitä. Sisältö on jaettu viiteen eri teemaan: luonto, taide, viihde, yhteiskunta ja Jumala. Ryhmittely on onnistunut tapa, toinen voisi olla kronologinen järjestys. Jälkimmäinen toimii sitä huonommin, mitä vanhempi teksti on kyseessä.
Koska olin hakemassa juuri esseitä, petyin melkoisesti huomatessani, että suurin osa kirjasta onkin pakinoita ja kolumneja. Esseestä halusin mm. sitä, että aiheita käsitellään juuri sen verran kuin kirjoittajalla on niistä sanottavaa. Ei enempää eikä vähempää. Ei ryhdytä väkisin pidentelemään tai tiivistelemäänkään. Koska valtaosa teksteistä on lähestulkoon samanpituisia, on ilmeistä että ne on julkaistu jossain lehdessä ja siten kirjoitettu sinne, lehden antamin rajoituksin. Valitettavasti se myös näkyy sisällössä, sillä monet jutut loppuvat varsin töksähtäen kesken. Jää tunne, että kirjoittajalla oli kyllä sanottavaa, mutta tässä ei nyt ollut tilaa kuin kahdelle ensimmäiselle ajatukselle, sillä tokihan se autokorjaamon mainos on saatava mahtumaan mukaan. Tavallaan kirjakin kohenisi, jos jokaisen tekstin yhteydessä olisi esillä se mainos, jonka takia palstatilaa ei ole suotu enempää.
Kirja on julkaistu jo yli 10 vuotta sitten, ja sen kyllä huomaa. Kännykät ovat kova juttu ja Nokia heti Jumalasta seuraava, en tosin tiedä kumpaan suuntaan. Kaikkein viihdyttävimmäksi osaksi nousevatkin Raittilan ennustukset tulevaisuudesta. Suosittelen hänelle pitäytymistä kirjailijan uralla, ennustaminen tuskin löisi leiville ainakaan silloin, jos siihen liittyisi jonkilaista tulosvastuutakin.
Oli niitä esseitäkin pari, mutta ei aivan kokoelmaksi saakka. Sikäli tämä kirja oli minulle huti, mutta muutoin kyllä ihan luettava. Toista samanlaista en lainaisi, ellen nimenomaan haluaisi keskittyä vanhoihin lehtikirjoituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti