tiistai 12. helmikuuta 2013

Johannes Lahtinen: Alku

Johannes Lahtinen: Alku 
Kansi: Eevaliina Rusanen 
Gummerus 2013 
Sivuja: 175 

Alku on satiiri ihmiskunnan kehityksestä. Läpi kirjan päähenkilöt pysyväs samoina, he vain käyvät läpi erilaisia kehitysaskeleita, jotka tietenkin oikeasti kestävät huomattavan pitkiä aikoja. Alkupuolella laskeudutaan mm. puusta ja kamppaillaan puheenmuodostuksen ja kielen parissa. Lopussa puolestaan otetaan käyttöön rahaa ja lakeja, eli tarkastellaan jo enemmän yhteiskuntaa kuin ihmistä lajina.

Jos alku- ja loppupäiden aiheet eroavat tyypeiltään melkoisesti, niin sama koskee niiden käsittelytapaa. Etenkin puheenmuodostuksen yhteydessä näkyy kosolti hyvin asiantuntevan kuuloisia yksityiskohtia kurkunkansien laskeutumisineen ja resonanssitiloineen. Sen sijaan lait ovatkin ilmiö, joka noin vain otettiinkin käyttöön siksi, että vastaava oli nähty jossain toisessakin populaatiossa ja se sattui olemaan modernia. Tälle ivalliselle käsittelytavallekin onneksi esitetään perustelu, samoin kuin vaihtoehto, joka etenkin tämän kirjan miljöössä kuulostaa järkevältä.

Päähenkilö Aatami päätyy kritisoimaan sen yhteiskunnan oloja, johon hiljalleen on päätynyt, mutta minulle jäi epäselväksi se, kritisoiko kirjailija samalla nyky-yhteiskuntaa ja jos kritisoi, niin miten tosissaan hän sen tekee. Itse en osaa sitä oikein vakavalla mielellä ottaa, sillä kirjan alkupuolen tietokirjamaisempi ote ei tunnu luovan sille edellytyksiä.

Alku on piristävä kirja kaikessa erilaisuudessaan, mutta muuten se tahtoo jäädä laihanlaiseksi. Ihmislajin kehityksen kevyeksikään oppikirjaksi tästä ei minusta oikein ole, sillä tapahtumia käydään läpi kieli liian kaukana poskella, ja toisaalta esitietoja vaaditaan joka tapauksessa, että satiirisen esitystavan osaa asettaa vastaamaan todellisia tapahtumia. Hieman ristiriitaiselta tuntuu se, että vasta loppupuolella kirjailija tuntuu pääsevän kunnolla vauhtiin, mutta kirjan varsinainen idea on juuri alkuosassa. Voi tosin olla, että tämä johtuu vain oman mielenkiintoni kohdistumisesta.

Suosittelen tätä niille, jotka haluavat vaihtelun vuoksi lukea jotain erilaista.

Minna tuntui innostuneen tästä enemmän, joten vilkaise myös hänen mietteensä!

8 kommenttia:

  1. Minä olen tätä jo aloitellut, tosiaan virkistävän erilainen kirja josta nauttimiseen arvelen tarvittavan sopivaa virettä. Itse vielä odotan sopivaa lukufiilistä ennen kuin "tosissani" hyppään tämän satiirin kyytiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lienee totta; tätä kuuluu lukea oikeassa mielentilassa.

      Poista
  2. Jaahas, se on sitten taas yksi kirja lisää lukulistalle. Tämä kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja erilaiselta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halua lannistaa, mutta minustakin tämä kuulosti kiinnostavammalta kuin lopulta oli. Sen verran erilainen kirja kuitenkin on kyseessä, että mielipide kannattaa muodostaa oman kokemuksensa perusteella!

      Poista
  3. 10 vuoteen en ole saanut luettua yhtään kirjaa, mutta tämän käsiini saatuani luin 2 ensimmäistä kappaletta yhdessä hujauksessa. Mielestäni tätä kirjaa ei kannata lukea otsa rypyssä, vaan huumori mielessä. Odotan kirjan jatkoa vesi kielellä:) Suosittelen lahjakirjaksi huumoria ymmärtäville ihmisille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaisi kuulla, mikä sai sinut tarttumaan juuri tähän kirjaan?

      Poista
  4. Kiva lukea tästä muiden tekstejä, itse tässä muotoilen omaa mielipidettäni. Minäkin jäin pohtimaan tuota kritiikkiosaa, siis että kritisoitiinkin vai ei. Ja miksi Mitokondrio-Eevaa ei saanut tavata lopussa? No, pidin silti paljon, muistutti minusta paljon Calvinon Kosmokomiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopeasti tämä tuntuu minulta unohtuneen. Muistan kyllä sen jonkinasteisen kritiikin, mutta Mitokondrio-Eevan tapaaminen on kokonaan unholassa :)

      Poista