Markus Hotakainen: Onko siellä ketään

Markus Hotakainen: Onko siellä ketään - Avaruuden älyä etsimässä
Minerva 2014
Sivuja: 267

Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kiintoisa kysymys. Pitkälti kiinnostavuus kumpuaa siitä, että jos jossain on elämää, niin siellä tai jossain toisaalla voisi siinä tapauksessa olla myös älyllistä elämää. Markus Hotakaisen kirja luo katsauksen siihen, millä tavalla tuota elämää ja edes mahdollisuuksia sen löytymiseen on yritetty etsiä.

Lähtökohtana etsinnässä on käytetty sitä, että mahdollinen elämä muistuttaa Maan elämää. Toisin sanoen sitä ei oleteta löytyvän tähdistä tai tähtienvälisistä kaasupilvistä, joissa olosuhteet ovat mahdottomat tuntemallemme elämänmuodolle. Sen vuoksi eksoplaneettojen eli aurinkokuntamme ulkopuolisten planeettojen etsintä on tärkeässä asemassa. Onko maankaltaisia planeettoja muualla? Jos on, niin ovatko niiden joukossa myös olosuhteiltaan vastaavia planeettoja? Tokkopa mekään täällä olisimme blogeja kirjoittelemassa tai lukemassa, jos Maan kiertorata olisikin jossain Pluton tai Merkuriuksen paikalla. Entä voisiko suotuisia olosuhteita löytyä toisenlaisista yhdistelmistä, eli erilainen tähti kuin Aurinko ja erilainen planeetta kuin Maa?

Eksoplaneetoille ja niiden etsimiselle on uhrattu varsin suuri sivumäärä. Vaikka käsittely onkin johdonmukaista, alkaa se pikkuhiljaa käydä tylsänpuoleiseksi, tai sitten olin vain malttamaton ja olisin halunnut päästä eteenpäin. Muita aiheita olivat esim. niiden tekijöiden vertailu, jotka vaikuttavat planeettojen olosuhteisiin, älyllisen elämän etsiminen ja toisaalta ihmiskunnan näkyvyys muualle avaruuteen, elämän kehittyminen ylipäätään, elämän kehittyminen maassa ja erilaisten elämänmuotojen olemassaolo. Jokaisesta näistä aiheista voisi kirjoittaa oman kirjansa (ja epäilemättä on kirjoitettukin), ja mielestäni Hotakainen onkin onnistunut käsittelemään kirjan aihepiiriä varsin monipuolisesti. Itselleni ei tullut mieleen mitään, mikä olisi jäänyt puuttumaan, eikä toisaalta myöskään mikään käsitelty aihe ollut liikaa.

Tämä on hyvin kirjoitettu tietokirja, mutta silti jälkimaku jäi pikkuisen laimeaksi. Arvelen siihen olevan kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että vertailukohtana ovat väistämättä Esko Valtaoja ja Kari Enqvist, jotka ovat kunnostautuneet varsin taitavina kirjoittajina. Etenkin Valtaoja tuntuu kirjoittavan aiheesta kuin aiheesta mukaansatempaavalla tavalla, jonka varjoon Hotakaisen tiukemmin asiassa pysyttelevä tyyli tahtoo jäädä. Toinen taas on se, että erilaiset scifitarinat ovat totuttaneet siihen, että jos Maan ulkopuolisesta älystä puhutaan, niin sitä tuppaa myös löytymään. Tässä kirjassa niin ei tietenkään käy, ja vaikka lukija sen tietääkin jo ennalta, niin siitäkin huolimatta olisi NIIN paljon kiinnostavampaa, jos lopussa löytyisikin jotain...

Tasapainoinen ja onnistunut tietokirja. Käsittelee aiheensa sopivan laajasti.