Kari Hotakainen: Bronks
WSOY 1993
Sivuja: 217
Hotakainen on mielikirjailijoitani. Bronks löytyi Forssan kirjalöytöretkeltä, missä kirjailijan tuotantoa oli pokkarimuodossa tarjolla useammankin nimekkeen voimalla ja huomattavan halpaan hintaan vielä.
Bronks sijoittuu kuvitteelliseen paikkaan ja ilmeisesti ainakin julkaisuaikanaan lähitulevaisuuteen. Olisiko se vieläkin tulevaisuudessa, on vaikea sanoa. Keskusta, Joutomaa ja Rajaseutu ovat paikkoja, joista jälkimmäinen on jo tyhjentynyt ihmisistä. Keskustassa asuvat modernit henkisen työn tekijät, Joutomaalla taas entisaikoihin jämähtäneet ruumiillisen työn tekijät ja työttömät.
Raimo Kallio on henkeen ja vereen joutomaalainen. Toisen polven maansiirtoyrittäjä, joka ei ymmärrä muunlaisen kuin ruumiillisen työn päälle, eikä viihdy sisätiloissa koneellisen ilmanvaihdon armoilla. Voidakseen luottaa ruumiiseensa kaikissa tilanteissa on hän vahvistanut mm. olkaniveliään teräspultein, ja löytyy terästä kehosta muualtakin.
Keskustan Mielenhivelijät ovat saaneet päähänsä, että Keskustaa pitäisi laajentaa Joutomaan suuntaan, ja sen asukkaat tietysti pitäisi siirtää ensin pois. He eivät ole samaa mieltä suunnitelman hyvyydestä, ja yhteenotto on väistämätön.
Rakennemuutos on siis kirjan kantava teema, ja muistelen sen sanan esiintyneen tiedotusvälineissä kohtalaisen taajaan silloin parikymmentä vuotta sitten, kun kirja on kirjoitettu. Aikanaan se on siis ollut ajankohtainen, mutta samaa ei oikein voi enää sanoa. Tänä päivänä tuskin kenellekään tulisi mieleen kirjoittaa kirjaa, joka keskittyy päivittelemään työn muuttumista ruumiillisesta henkiseksi. Tässä on varmasti yhteiskuntakriittisyyttä, mutta ajan hammas on puraissut siihenkin, vaikka etenkin Keskustan laajeneminen onkin ajaton aihe.
En ihastunut kirjan "sadunomaisuuteen", vai mikä olisikaan oikea termi kuvaamaan sitä, että ihmiset pulttaavat kätensä kiinni ja toiset elelevät makoillen maan alla paikoillaan, kunnes joku kaivaa heidät sieltä esiin. Tietääkseni Hotakainen ei olekaan jatkanut samalla linjalla, joten ehkä kyse oli kokeilusta, joka ei tekijänkään mielestä ollut hänen ominta aluettaan.
Ihan kiva tämä oli, mutta ei juuri sen enempää. Yhteiskuntakritiikistä plussaa, mutta epäajankohtaisuus syö siitä parhaan terän. Tyylinsä puolesta tämä kyllä oli tuttua.
Pokkariversion ovat arvostelleet myös Nafisan, Joonas ja Kirjavinkkien Hannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti