Nordbooks 2011, 167 sivua.
Aivan ensiksi mainitsen, että kuva ei ole kirjasta, vaan promokuva, johon itse lisäsin kirjailijan ja kirjan nimen. Kirjailija lähestyi minua sähköpostitse arvostelupyynnön kera, ja liitteenä oli sähköinen versio itse kirjasta ja mm. tuo yllä oleva promokuva. Koska kirjan luonnehdinta Etelä-Suomen Sanomissa kuulosti ihan kiinnostavalta eikä pituuttakaan ollut liikaa, niin ajattelin voivani pyyntöön suostua. Minun mielestäni kirja-arvosteluissa ainoastaan rehellisistä mielipiteistä on hyötyä, joten tässä tulee sellainen.
Mikael on noin kolmekymppinen softasuunnittelija (hauska yhteensattuma oman ammattini suhteen), joka on juuri eronnut monivuotisesta suhteestaan, kun hän joutuu aivan satunnaiselta tuntuvan kidnappauksen uhriksi. Sieppaaja vaikuttaa täysin mielipuolelta, mutta hyväonniselta sellaiselta. Sieppausta seurataan suurin osa kirjasta, mutta välillä käydään tekemässä katsaus Mikaelin juuri päättyneen suhteen alkuvaiheille ja kurkistetaan pariin yksittäiseen lyhyempään tapahtumaan.
Valitettavasti en kirjasta syttynyt. Aivan alussa huomioni kiinnittyi virheisiin, niin kieliopillisiin kuin juonellisiin epätarkkuuksiinkin. Hyväksyttyäni sen tosiseikan ettei kustannustoimittajaa varmaankaan ole ollut mukana kirjoitustyössä lainkaan, saatoin jatkossa kiinnittää huomioni enemmän tarinaan itseensä. Juoni tuntuu kovin köykäiseltä. Vaikka ilmeisesti tarkoituksena onkin kuvata sitä, miten sattumanvaraisten tapahtumien varassa ihmiselämä saattaa riippua, jää koko tarinasta liian sattumanvarainen jälkimaku. Loppua kohti kaipasin yhä palavammin jotain punaista lankaa, joka nerokkaasti yhdistäisi tarinan eri osat yhteen tavalla, jota en osannut lainkaan aavistaa. Nyt tämä lanka jäi kokonaan puuttumaan ja lopusta tuli mieleen lähinnä hollywood-leffa, jonka on pakko huipentua toimintakohtaukseen. Juuri niistä saan elokuvissakin näppylöitä.
Jos teksti on oikein taidokkaasti kirjoitettu, niin se kykenee kannattelemaan juonelliset puutteet. Näin taidokkaita kirjoittajia vain on harvassa, eikä Hyyrynenkään niihin lukeudu - ainakaan vielä. Kerronta on kovin suoraviivaista ja välissä olevat tunnelmaa luovat kuvailevat virkkeet vaikuttavat hieman päälleliimatuilta. Aivan kuin tunnelma olisi koetettu luoda vasta jälkikäteen, kun tapahtumat ovat olleet jo valmiina.
Saadessani arvostelupyynnön olin juuri lukemassa Pahuutta, jota oli edeltänyt Verenhimo. Kaksi huippukirjaa, joiden jälkeen tiesin seuraavalla luettavalla olevan vaikea paikka edessään. Sitä varten luin tahallani välissä vielä matematiikkakirjan antaakseni tälle kirjalle pikkuisen "etumatkaa", mutta harmikseni joudun toteamaan, ettei sekään aivan riittänyt. Toivon kirjailijan ottavan kritiikkini vastaan rakentavana ja jatkamaan kirjoittamista. Tämä kirja ei ehkä ollut vielä aivan valmis, mutta ei se tyystin toivottomaltakaan vaikuttanut.
Olen kuullut tästä Hyyrysen kirjasta, mutta ollut kieltämättä hyvin epäluuloinen sitä kohtaan ;) Näemmä en turhaan.
VastaaPoistaTulehan kurkkaamaan blogiini "arpapiirakka" postaus!
VastaaPoista