lauantai 25. lokakuuta 2014

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti - silminnäkijän kertomus
WSOY 2014
Sivuja: 209

Tämän blogin lukijoille ei pitäisi olla tarvetta esitellä Kari Enqvistiä, siksi monta kertaa miehen nimi on tullut täällä mainituksi. Hänet tunnetaan mm. kosmologian ja teoreettisen fysiikan professuureista, mutta lukevan yleisön kannalta tärkeimmät ansiot liittyvät tieteen popularisointiin. Hän ei ole aiemminkaan kaihtanut haastetta tarttua vaikeasti ymmärrettäviin ja vielä vaikeammin selitettäviin aiheisiin, mutta Ensimmäinen sekunti nostaa riman vieläkin korkeammalle.

Kirjan nimi viittaa tietysti maailmankaikkeuden ensimmäiseen sekuntiin. Aivan puhtaasti siihen ei keskitytä, sillä esimerkiksi kosminen mikroaaltotausta syntyi vasta noin 380000 vuotta vanhassa universumissa, mutta siihen liittyvät pikkuruiset vaihtelut ovat peräisin ensimmäisen sekunnin ajalta. (Tässä yhteydessä täytyy sivuhuomautuksena sanoa, että ne vaihtelut eivät ole aivan merkityksettömiä, sillä ilman niitä niin tätä blogia kuin sen lukijoitakaan ei olisi olemassa.)

Ennen kuumaa alkuräjähdysvaihetta maailmankaikkeus laajeni eksponentiaalisesti, nopeudella joka ylittää valonnopeuden dramaattisesti. (Tässäkään kohdassa ei ole tarvetta älähtää, sillä Enqvist on myös kuullut siitä, ettei minkään pitänyt voida liikkua valoa nopeammin, ja käsittelee kyllä senkin seikan.) Tätä vaihetta kutsutaan inflaatioksi, ja se on hyvin keskeinen käsite tässä kirjassa. Se on toki tullut vastaan useassa kirjassa aiemminkin, mutta ennen Enqvistiä selitykset ja kuvailut ovat jääneet ohuenpuoleiseksi. Pelkkä maininta valoa nopeammasta laajenemisesta ei lopulta kerro vielä paljoakaan, ja minusta pelkkä inflaation selittäminen arkijärkeenkäyvin vertauskuvin olisi jo riittävä syy kirjan lukemiselle.

Kosmologia on varsin nuori tieteenala, ja viimeisen 20 vuoden aikanakin on tapahtunut varsin paljon edistystä. Esim. Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia on kirjoitettu jo vuonna 1988, minkä jälkeen on paljon ehtinyt muuttua. Vaikkapa Higgsin hiukkanen on ehtinyt löytyä, ja inflaation tapahtuminen varmistua, molemmat asioita, jotka Hawkingin kirjassa ovat olleet vasta mahdollisuuksia. Kosmologian nopea edistyminen vaatii tällaisen kirjan kirjoittamista kohtalaisen usein, muuten turhan paljon tuoretta tietoa jää hyödyntämättä.

Ensimmäinen sekunti ei ole pelkkä tapahtumien ja fysiikan kuvaus. Sellaisellakin kirjalla voisi olla ansioita, mutta se olisi väistämättä kovin raskasta luettavaa jatkuvan keskittymistarpeen vuoksi. Silminnäkijän kertomus on tarinan toinen puoli, missä Enqvist kertoo siitä, miten tutkimus on nykyiseen käsitykseen päätynyt. Sen lisäksi, että tämä rytmittää kertomista hyvin, on se varsin kiinnostavaa muutenkin.

Minä odotin kovasti tätä kirjaa heti ensimmäisestä hetkestä alkaen, kun kuulin sen olevan tulossa. Odotuksiini vastattiin täysin, ja erityismaininnan ansaitsee se, että Enqvist on jättänyt suosiolla väliin monet sellaiset asiat, joita voisi pitää esitietovaatimuksina, mutta jotka ovat erinomaisesti käsitelty mm. hänen omissa aiemmissa kirjoissaan. Takakannessa onkin kärjistetty heitto "Ensimmäisen sekunnin jäkeen ei ole tapahtunut mitän mielenkiintoista." Ehkei se aivan täysin pidä paikkaansa, mutta niitä myöhempiä tapahtumia on tosiaan käsitelty lukemattomia kertoja ennenkin. Niiden osalta ei ole mitään uutta kerrottavaa, eikä pelkkään kertaukseen ole tarvetta.

Helsingin kirjamessuilla oli tämän kirjan tiimoilta järjestetty lukupiiri. Kirjailijan lisäksi lavalla oli neljä humanistia ja yksi luonnontieteilijä, jotka olivat "esikeskustelijoina". Ilmeisesti kukaan heistä ei ollut lukenut Enqvistin aiempia kirjoja, mitä pidin pikkuisen pettymyksenä. Heidän kokemuksensa painottui pitkälti juuri esitietojen puuttumiseen, mikä vahvisti omaakin käsitystäni siitä, ettei tätä ole syytä rynnätä lukemaan aivan kylmiltään. Jos vaikkapa edellä mainittu kosminen mikroaaltotausta on tyystin tuntematon ja inflaation käsitekin tullut vastaan vain taloustieteessä, niin suosittelen aloittamaan Enqvistin aiemmista kirjoista. Uuta tietoa voi olla kiva lukea, mutta takuulla tästä saa paljon enemmän irti, jos voi edes kuvitella ymmärtävänsä suurimman osan. Tehdään pieni testi. Sivulla 192 lukee seuraavasti: "[Vapaa] Neutroni on nimittäin epästabiili: se hajoaa keskimäärin 890 sekunnissa protoniksi, positroniksi ja neutriinoksi." Onko tuossa väitteessä jotain vikaa?

En voi olla ihailematta sitä, miten hyvin Enqvist onnistuu hyvin vaikeiden asioiden kuvaamisessa pelkkien analogioiden kautta, ilman ainuttakaan kaavaa. Tai no, taitaa sieltä yhden kerran löytyä E=mc^2, mutta sekin vain mainintana siitä, että kyse on fysiikan tunnetuimmasta kaavasta. Voisin kuvitella, että kiusaus käyttää kaavoja on paikoitellen ollut suuri, mutta niitä ilman selviäminen on hyvä asia, sillä kaavoihin liittyvä matematiikka olisi joka tapauksessa luotaantyöntävän vaikeaa.

Lopuksi vielä tässä blogissa harvoin nähty tapaus, eli kuva jostain muustakin kuin vain kirjan kannesta. Ilmeeni kuvastakoon sitä, miten paljon tästä kirjasta pidin.

Jori ja Kari

13 kommenttia:

  1. Ensimmäinen sekunti oli kiinnostava lukukokemus. Kiintoisaa on nyt myös lukea juttuasi Enqvistin kirjoja enemmän lukeneena, laajemmat pohjatiedot siltä osalta varmasti lisäävät kirjan lukuarvoa.

    Oli kyllä harmi, että muut Enqvistin teokset olivat tätä lukiessa tuntemattomia mutta eiköhän niihinkin tule nyt sitten tutustuttua. Suositteletko erityisesti jotakin, josta aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelisin alkajaisiksi joko Olemisen porteilla, joka on vahvasti fysiikan varassa tai sitten kosmologiaan kuluvaa Kosmoksen hahmoa. Suhteellisuusteoriaa runoilijoille en ole lukenut, joten siitä en voi sanoa mitään, mutta lukemieni perusteella etenisin kronologisesti.

      Poista
  2. Ehdottomasti luen tämän! Olen lukenut Enqvistiltä aiemmin Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. Fysiikka ei ole vahvin osaamisalueeni, mutta se kiinnostaa kovasti. Toivottavasti kirja aukeaa minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota kirjaa en ole lukenut, mutta jo pelkästään nimen perusteella uskon sen tarjoavan niitä kaivattuja pohjatietoja. Ilman muuta kannustan lukemaan Ensimmäisen sekunnin, eikä mikään tietenkään estä tarkistamasta vaikkapa wikipediasta jos tuntuu, että jostain asiasta pitäisi tietää lisää ennen kuin etenee lukemisessaan.

      Poista
  3. Tämä on niin kiehtova aihe, vaikken edes läpäise tekstiä. Hawkins aikoinaan teki suuren vaikutuksen, koska kuvittelin jotain tajuavani sen jälkeen "isoista asioista". Hienoa popularisointia. Harmi ettei nähty messuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Enqvist selviytyy juuri samasta kuin Hawkingkin: lukija kuvittelee tajuavansa asioista jotain. Juuri siihenhän populaari tiedekirjallisuus pyrkiikin. Minun messuvisiittini oli tänä vuonna melko pikainen, ja siitäkin tuo lukupiiri vei suurimman osan.

      Poista
  4. Olenkin kaivannut ymmärrettävää selitystä inflaatiolle. Kannattanee lukea tämä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selitystä siinä mielessä, että miksi inflaatio alkoi ja miksi se loppui, ei ole luvassa. Sen sijaan tarjolla on selitystä siitä, mitä siinä tapahtui, mitä tapahtuneesta seurasi ja miten sitä on todennettu. Siispä kannattaa lukea!

      Poista
  5. Mainio kirja ja hyvä esittely! Noihin keskustelen esitietoihin lienee syytä kommentoida sen verran, että osalla porukasta niitä oli ja osalla ei. "Humanisti" tai "luonnonnontieteilijä" ovat kategorioivia positioita, jotka kertovat jotakin mutta eivät välttämättä kaikkea. Pohjatiedot popularisoidun tietokirjan lukemiseksi pitäisi kyllä olla olemassa – mutta en silti ymmärrä miksi keskustelussa olisi pitänyt referoida selvemmin, miten esimerkiksi kirjassa on esitelty kosmologian kehitystä tieteenä. – Sellainen olisi selvästi vaatinut asiantuntijaraatia: ja mitä järkeä sellaisessa olisi ollut? Ei ole mielekästä hankkia joukkoa syksyräsäsiä juttelemaan teoksesta, jonka kirjailija on suunnannut "15-vuotiaalle itselleen". – Edellinen lukupiiri peruutti tulemisensa, ja sain tehtäväksi koota uuden porukan. En todellakaan halunnut mukaan ketään fyysikkoja (heitäkin tunnen jonkin verran, sillä veljeni on fyysikko ja tutkija). Keskustelu olisi mennyt vain siihen, että he olisivat kritisoineet Enqvistin teosta, osoittaneet kuinka siinä ohitetaan olennaisia osia, kiistelleet keskenään mikä on olennaista ja mikä ei – ja pahimmassa tapauksessa kielellä jota moni kuulijoista ei olisi ymmärtänyt, sillä KAIKKI luonnontieteilijät eivät todellakaan osaa popularisoida sanottavaansa ... – Esitiedot tämän teoksen suhteen pitäisi olla riittävät, jos on lukenut viime vuosina popularisoituja tiedelehtiä ja seurannut maailman tapahtumia. Niin paljon on pöhisty Higgsin hiukkasesta ja siitä, mitä CERNissä tehdään - jopa säieteorioiden konjektuureista ihan sanomalehdissäkin –, että kuten Enqvist totesi, eletään aikaa, jolloin ihan tavalliset ihmiset saattavat kahvipöydässä keskustella kosmologiasta keskenään. – Varsinkin siinä tapauksessa, että raati olisi ollut täynnä Enqvistin tuotannanon läpikotaisin kalunenita enqqu-faneja, keskustelusta olisi tullut todella tympäännyttävä sisäpiirisuitsuttelu. – Humanistit olivat mielestäni perusteltu valinta tähän. Enqvistin ajatukset siitä, millaiseksi hän kirjansa kohdeyleisön ja itse lukukokemuksen on ajatellut, tuki näkemystä. Kun lukee Ensimmäisen sekunnin antaen painoa sen alulle ja lopulle, huomaa, että mytologia-näkökulma on vahvasti läsnä, ja kun antautuu tekstille – vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään – löytää niitä emootioita, joista Enqvist puhui. Kuten niin monelle muullekaan kirjalle, Ensimmäiselle sekunnille ei ole olemassa mitään yhtä lukutapaa, ei ennakkoon vaadittua oletusta sille, mihin lukijan tulee horisonttinsa asettaa. – Yritän itsekin kirjoittaa tästä kirjasta ja samalla tilaisuudesta pian, minulla meni kolme päivää aamusta myöhään iltaan kaikenlaisissa messuvietoissa, joten vasta huomenna alan naputella ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketäs tai mitäs varten tällainen keskustelu järjestetään, jos ei yleisöä? Ja yleisön voi hyvällä syyllä olettaa koostuvan enqqu-faneista, eritoten kun ottaa huomioon, miten vähän aikaa kirjan hankkimiselle ja lukemiselle jäikään - olihan osallistujia muistutettu, ettei kirjaa lukematta ole tilaisuuteen asiaa.

      Pettymykset liittyvät aina odotuksiin, ja minun odotuksiini kuului myös fyysikkonäkökulma, oli se sitten järkevää tai ei.

      Poista
  6. Pettymys on harmillista, mutta oman kokemukseni ja kirjamessujen lukupiirien raportointien perusteella noin se juuri meneekin. Suurimmat fanit ovat yleensä yleisössä. Itse olin tuossa tilaisuudessa pettynyt lähinnä siihen, että sille ei ollut selvää käsikirjoitusta. Yleisöä olisi pitänyt aktivoida jo varhaisemmassa vaiheessa keskusteluun mukaan, sillä oman käsitykseni mukaan parhaimmat kommentit ja nostot näissä tilaisuuksissa tulevat juuri sieltä – faneilta. Toki nytkin yleisössä oli niitä, jotka totesivat olevansa kosmologian suhteen ummikkoja mutta hyvin kiinnostuneita kirjasta.

    Fyysikkonäkökulma oli onneksi silti vahvasti tilaisuudessa edustettu: Enqvist itse. Hän avasi mielestäni kiinnostavalla tavalla kirjoittamisensa ja kirjansa lähtökohtia. Ei ole tarkoituksenmukaista, että munat yrittävät vastata hankalimpiin kysymyksiin silloin, kun kana on paikalla. Lukupiiritilaisuuden ei ole tarkoitus olla mikään suullinen tentti.

    En ollut aiemmin tavannut Enqvistiä "livenä", ja ehkä parasta lukupiiritilaisuudessa oli se, kuinka sympaattiseksi hahmoksi hän osoittautui. Ja oikeastaan myös jollakin tapaa tutuksikin, sillä aika hyvin hän on kirjoittanut oman persoonansa kirjoihinsakin.

    VastaaPoista
  7. "[Vapaa] Neutroni on nimittäin epästabiili: se hajoaa keskimäärin 890 sekunnissa protoniksi, positroniksi ja neutriinoksi." Onko tuossa väitteessä jotain vikaa?

    Taitaa olla. Muut lähteet väittävät että tuloksena on protoni, elektroni ja antineutriino. Olisi kyllä mennyt täydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskepa tuon väitteen hiukkasten sähkövaraukset yhteen :)

      Poista