Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Tammi 2000, 268 sivua.

Finlandia-haasteen etenemistä ei voi pysäyttää! Luin kirjan vuonna 2004 julkaistun pokkaripainoksen, ja ensiksi huomio kiinnittyi takakansitekstin ihka ensimmäiseen lauseeseen: "FINLANDIA-PALKINTO 2001!" Luulen, että tekstin kirjoittajan korvat ovat punoittaneet tämän jälkeen muutamaan otteeseen, eikä syyttä. Vuoden 2001 Finlandia-palkinto meni nimittäin Hannu Raittilan Canal Grandelle, ja Sinisalon vuoro oli jo vuotta aiemmin.

Ennen päivänlaskua ei voi on fantasiakirja ja esittää vaihtoehtoishistorian. Fantasiaosuus ei perinteisesti ole ollut minua varten, mutta tässä ei ole fantasiaa sen enempää kuin että peikot eivät olekaan satuolentoja vaan ihan virallisesti tunnustettu eläinlaji, joka on löydetty vuonna 1907. Tästä statuksesta huolimatta peikot ovat aivan yhtä harvinainen näky kuin oikeassa historiassakin, sillä ihmisten on äärimmäisen vaikea nähdä niitä luonnossa.

Kirjan kantava juoniosuus koostuu siitä, kun Enkeliksi kutsuttu päähenkilö Mikael, kolmekymppinen menestyvä valokuvaaja ja Homo, löytää kotinsa pihalta peikonpoikasen eikä voi vastustaa houkutusta ottaa sitä kotiinsa asukiksi. Villipetojen pitäminen kerrostaloasunnoissa on lainsäädännön mukaan kiellettyä, ja siksi hän joutuukin suorittamaan kaikenlaiset hoitotoimenpiteet ym. salassa. Mikael on homopiireissä varsin suosittu, ja hän käyttääkin sitä hyväkseen saadakseen peikonhoidossa tarvitsemiaan palveluksia.

Rakenteeltaan kirja on jaettu lyhyisiin pätkiin, joissa kussakin on eri kertoja. Näiden osien seassa on peikkoihin viittaavia katkelmia runoista, kauno- ja tietokirjoista sekä nettisivuistakin. Katkelmat eivät ilmeisesti ole vaihtoehtoishistoriallisia, vaikkakin olisi hyvin kiehtova ajatus, että nekin olisivat Sinisalon omaa käsialaa kirjoitettuna kuhunkin lähteeseen sopivalla tyylillä. Vaikka kertojat vaihtuvatkin nopeasti lyhyimpien pätkien ollessa vain parin rivin mittaisia, ei se haittaa lukijaa lainkaan, vaan kärryillä on helppo pysyä.

Mainittujen seikkojen lisäksi kirjan teemana ovat ihmisten (sekä ihmisten ja peikkojen) väliset valtasuhteet. Mikaelilla on suosionsa mukanaan tuomaa valtaa muita homoja kohtaan, mutta toisaalta hän himoitsee mainostoimiston AD-Marttia, joka on sen myötä yliasemassa. Pessi-peikko on Mikaelin elättinä ja vallassa ja lisäjuonteena on mukana vielä Mikaelin naapuri Palomita, filippiiniläinen postimyyntivaimo, joka on kaupparatsumiehensä täydellisesti alistama.

Ennen päivänlaskua ei voi on virkistävän erilainen romaani. Se pakottaa ajattelemaan noita valtasuhteita samoin kuin ihmisen ja luonnon välistä suhdettakin, joskaan en ainakaan lukurupeamani aikana saanut mitään suurta ahaa-elämystä. Tarina etenee mukavan jouhevasti kohti vihonviimeistä loppunäkymäänsä, josta pidin kovasti. Tämä oli juuri sopivan kokoinen kirja. Ei aivan lyhyt, mutta ei liian pitkäkään menettääkseen mielenkiintoaan. Ei myöskään jäänyt sellaista tunnetta, että olisi halunnut tarinan vielä jatkuvan tai tietää jostain hahmosta lisää. Ollakseen kirjoittajansa esikoisteos on tämä ollut varsinainen nappiosuma! Minusta ei edelleenkään tullut fantasian ystävää, vaan tälläkin kerralla oli enemmän kyse siitä, että sen voi sietää. Arvelen, että Finlandia-palkinnon saamiseen on vaikuttanut juuri tämä virkistävä erilaisuus. Ihan hyvä peruste.