keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Matti Jalasvuori: Virus

Matti Jalasvuori: Virus
Docendo 2015
Sivuja: 183

Kun Valtaojan ja Enqvistin kirjat on suunnilleen tullut jo kahlattua läpi, kaipasin jotain uutta luettavaa populaarin tieteen saralta, ja Virus vaikutti oikein sopivalta. Kun kirjan kuvaus vielä mainitsi käsittelevänsä muitakin kuin biologisia viruksia, innostuin yhä enemmän.

Kuvaus pitää sikäli paikkansa, että kirja tosiaan käsittelee viruksia varsin monipuolisesti. Kun se yhdistetään melko vaatimattomaan sivumäärään, voidaan arvata että käsittely jää väistämättä melko pinnalliseksi, eikä arvaus väärässä olekaan. Kirjoittaja toteaa itsekin, ettei kirjan opeilla läpäistäisi edes virologian peruskurssia, joten puhtaasti tiedon hankkimisen takia tähän ei kannata tarttua. Sen sijaan ansiot ovat toisaalla: Jalasvuori on opiskellut myös matematiikkaa sekä tähtitiedettä ja osaa siltä pohjalta tarkastella asioita aivan toisenlaisin silmin kuin vain yhden tieteenalan tuntija.

Yhdessä kohtaa kirjaa minun piti oikein tarkistaa, että olen yhä lukemassa teosta, joka kulkee "Virus"-nimen alla, sillä teksti alkoi mielestäni olla jo silkkaa kosmologiaa. Siinäkin mielessä Jalasvuoren nimen mainitseminen yhdessä Valtaojan ja Enqvistin kanssa on paikallaan, sillä herrojen kirjoista on löydettävissä selkeä yhtymäkohta. Eipä hän muutenkaan liene väärässä seurassa, sillä jos yhtään osaan arvata, niin tämä ei jää kirjoittajansa ainoaksi populaarin tieteen kirjaksi. Nyt saimme kohtalaisen lyhyen puheenvuoron monelta eri alalta, enkä usko hetkeäkään, etteikö sanottavaa olisi paljon enemmänkin. Seuraava kirja sitten vähän pidemmällä kaavalla, eikö vain?

Kuten mainitsin, ei "Virus" sovi kattavasti kuvaamaan kirjan sisältöä, vaan mm. meemeillä, elämän syntymisellä ja kosmologiallakin on tärkeä osansa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että hyvän kirjoittajan lukemana suunnilleen mikä tahansa kuulostaa mielenkiintoiselta.

torstai 21. tammikuuta 2016

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti
WSOY 2015
Sivuja: 410

Remeksen nimi on suomalaisille kirjallisuuden ystäville pakostikin tuttu, mutta minä en ole hänen kirjojaan aiemmin lukenut. Tähän ensimmäiseen kertaan tuin innostuneeksi Petteri Järvisen bloggauksen perusteella, enkä joutunut pettymään. Kirjan tehoa lisäsi entisestään se, että säätila oli mitä otollisin, eli samanlainen kuin tarinassa.

Suomessa on siis meneillään pakkasaalto, ja samaan aikaan Venäjä aloittaa hyvin valmistellun ja tehokkaan kyberhyökkäyksen, jonka jäljiltä koko Suomessa on sähkökatkos. Kun kyberhyökkäystä tuetaan vielä muutamalla sopivasti kohdennetulla täsmäiskulla, onkin sähkökatko muuttunut pysyväksi, ja samalla on myös viestintäyhteydet ja polttoainejakelukin saatu tehokkaasti rampautetuksi. Sotavoimia ei siis ole tarvittu lainkaan, mutta koko maa on saatu kertaheitolla ahdistettua nurkkaan, ja viikatemies alkaa korjata satoaan asuntojen kylmetessä ulkona paukkuvassa pakkasessa.

Minulle on fiktiotakin lukiessani tärkeää, että tapahtumat ovat uskottavia. Tämä tarina vaikutti suorastaan ahdistavan uskottavalta: jos vain Venäjä ryhtyisi pahantahtoiseksi, niin en tiedä mikä osa kuvatussa tapahtumaketjussa ei olisi mahdollinen. Loppujen lopuksi juuri maiden väliset suhteet olivat se osuus, jota pidin kaikkein kaukaisimpana, mutta oikeasti: mistäpä tällainen tavallinen ihminen voisi tietää, miten todennäköisiä vieraiden valtojen vallankaappaukset ovat? Sen verran teksti sai minut ajattelemaan, että tulin hankkineeksi kotiin pari toimivaakin taskulamppua. Ei niillä kyberhyökkäykselle mitään mahda, mutta sähkökatkoksen aikana sellaisia voisi tulla ikävä.

Kirjassa yhteiskunta luisuu nopeasti anarkiaan. Koska virkavaltaa on niin vähän eikä kansalaisilla ole mahdollisuuksia edes viestiä mistään, niin käytännössä joka puolella vallitsee vahvimman laki. Tämä seikka on omasta mielestäni varsin kiinnostava, samoin kuin olisi tilanteen jälkipyykin selvittely ihan tavallisten ihmisten tasolla, mutta se ei ymmärrettävästi kuulu tällaisen jännityskirjan aihepiiriin.

Minä pidin tästä kovasti. Jollei postilaatikossa olisi jo ollut odottamassa muuta luettavaa, olisin napannut saman tien kirjastosta toisen Remeksen mukaani. En tiedä toimisiko tämä yhtä hyvin kesähelteillä tai harmaanloskaisessa säässä, mutta tällaisen kunnon pakkasjakson aikana ainakin on helppo samastua kirjan tapahtumiin.

En malta olla antamatta vielä lisäpisteitä siitä, että kirjan päähyvis ei kamppaile yksityiselämänsä ongelmien parissa eikä hänellä ole myöskään mulkkua esimiestä tai kollegaa.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Veli-Pekka Hänninen: Minä, vakuutusetsivä

Veli-Pekka Hänninen: Minä, vakuutusetsivä
WSOY 2012
Sivuja: 363

Vakuutusetsivä on ammatti, joka sijoittuu samaan lokeroon pysäköinninvalvojan kanssa: kohtuullisen kunniallinen työ, mutta tavallisilta ihmisiltä on turha odottaa saavansa arvostusta. Kirjan päähenkilölle Reko Laulumaalle se kuitenkin sopii: lapseton poikamies, jonka ei tarvitse välittää muista kuin itsestään eikä jäädä säälimään niitä vakuutuksenottajia, joiden elämä on hänen työnsä seurauksena ehkä suistunut lopullisesti raiteiltaan.

Täysin puhtaaksi hän ei omaatuntoaan tunne, ja vakavan sairauden jälkeen hän alkaakin tarkastella työnsä kohteita inhimillisemmin: tekeekö hän oikein hoitaessaan työnsä tehokkaasti? Toki vakuutuspetos on aina petos, mutta kun vakuutusyhtiön omat toimet alkavat näyttää arveluttavilta, niin Reko joutuu tekemään henkilökohtaisen ratkaisun siitä, mitä tutkii milläkin tavalla ja kenelle löydöksistään kertoo. Samaan ratkaisuun liittyvät myös hänen ystävyys- ja ihmissuhteensakin. Tämä pohdiskelu voisi olla ihan kiinnostavaakin, mutta kirjassa siihen ei ole sen kummemmin lähdetty syventymään, vaan ratkaisut tulevat nopeasti ja vailla sen kummempia perusteluja.

Vaikkei tarinasta mitään syvällistä viisautta löydykään, on se varsin sujuvaa luettavaa. Tämä on kirjailijan esikoisromaani, mutta hän on silti kokenut käsikirjoittaja, ja jälki on sen mukaista. Lukijan mielenkiinto pysyy juuri sopivasti yllä loppuun saakka, eikä sekään tule yllätyksenä, että Rekon edesottamuksista on ehtinyt tulla toinenkin kirja.