Marko Leino: Miehen tehtävä

Marko Leino: Miehen tehtävä

Tammi 1999, 178 sivua.

Tällä kertaa on jo hotellin käytävät jääneet taa ja kirjoituspaikkana tavalliseen tapaan oma koti. Lukutyö on suoritettu pääosin matkalla, mikä tuntuu selvästi paremmalta vaihtoehdolta kuin huvipuiston lyhyet taukohetket.

Kyseessä on jälleen novellikokoelma, Marko Leinon esikoinen, joka voitti aikanaan Kalevi Jäntin palkinnon. Tarinoiden keskiössä on se, miten kevyt töytäisy voikaan riittää suistamaan suomalaisen miehen pois raiteiltaan. Kun suunta kerran on muuttunut, voi tuloksena olla väkivaltaa, kostotoimia ikivanhoista kaunoista tai vaipuminen syvän itsesäälin alhoon. Ulospäin mies ei ehkä näytä herkältä, mutta vaadittavan järkytyksen keveys kielii lopulta aivan muusta.

Suosikeiksini tarinoista nousivat Manninen, mies, jonka rahansäästötaito on vertaansa vailla jos puhelinseksipalveluja ei oteta lukuun ja Tapaus Häkkinen, missä bussifirman uuden, kovapintaisen riidanhaastajan tausta poikkeaakin melkoisesti oletetusta.

Jos Kuolemansairauksia ei minua pahemmin sytyttänyt, onnistuu Miehen tehtävä siinä huomattavasti paremmin. Tarinat kertovat tapauksista joita ei yleensä julkisesti näy tai vain niiden pinnallisesta osuudesta kerrotaan, on kohtuullisen helppo samaistua myös siihen tilanteeseen jossa raiteilta suistuminen on tapahtunut. Normaalisti kaikki junat puksuttelevat siististi aina asemalle saakka, mutta kiskoilla olevan kiven ei tarvitse olla suuri saadakseen pääteaseman vaihtumaan.

Minun on vaikea arvailla uppoaako tällainen kirja naislukijoihin, mutta miehille sitä voi suositella. Nopeasti luettu kirja ja sen verran mainiota tekstiä, että kovin monen sateisen lomapäivän pelastajaksi siitä ei ole.