perjantai 6. huhtikuuta 2012

Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika

Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika 
Myllylahti 2012, 429 sivua. 

60-vuotias Eerika tapaa sattumalta kylpylässä nuoruudenrakkaansa Tuomon. He eivät ole nähneet toisiaan melkein 40 vuoteen, ja Eerika alkaa muistella lukijalle elämäntarinaansa. Hänen äidillään Ennillä oli jatkosodan aikana suhde saksalaissotilaan Dieterin kanssa. Dieter ehti juuri nähdä tyttärensä, mutta sen jälkeen yhteydenpito oli muutaman harvan valvontakomissiolta läpi päässeen kirjeen varassa. Enni ja Eerika asuivat pikkuruisessa umpilestadiolaisessa lappalaiskylässä, jonka asukkaat eivät suvainneet ylipäätään avioliiton ulkopuolisia suhteita, saati sitten vielä saksalaisten kanssa. Sen vuoksi äiti ja tytär olivatkin lähestulkoon lainsuojattomia, eikä Eerika esim. koulussa saanut puhua oppitunneilla mitään koko koulu-uransa aikana.

15-vuotiaana Eerika löytää pöydältä lapun, jossa Enni kertoo lähteneensä Saksaan Dieterin luo, mutta koska rahaa oli vain yhteen matkaan, saa Eerika jäädä kotiin. Eerika päättää jättää kylän pysyvästi taakseen ja lähtee Tampereelle kotiapulaiseksi, missä aikanaan tapaa myös Tuomon. Tämän enempää en juonta haluakaan kuvailla, sillä kirja kulkee pitkälti sen varassa.

Kirjan teemana on naisen asema yhteiskunnassa ja ihmisen itsemääräämisoikeus. Lestadiolaisyhteisöä kohtaan Ravilo ei tunne sympatioita, ainoastaan surkuttelee naisia, jotka on alistettu "kläppilingoiksi". Jos nainen sattui synnytyksessä kuolemaan, niin taivaan portteja oli turha kuvitellakaan kolkkutelevansa, ellei kyseessä ollut vähintään viidestoista mukula. Mies toki ottaisi vain uuden, nuoremman vaimon jatkamaan tehtävää.

Ravilo on haastattelussa aikoinaan kertonut, että jokaisessa hänen kirjassaan kuolee ainakin yksi ihminen, ja niin käy tässäkin. Kyseessä on murha, jota pidetään jos ei nyt suorastaan oikeutettuna, niin vähintäänkin ymmärrettävänä. Siitä huolimatta puhutaan henkirikoksesta, joka johdattaa moraalisten kysymysten ääreen. Vertailun kohteeksi nousevat kuin itsestään juurikin henkirikos ja toisaalta ihmisoikeuksien polkeminen. Mitään opetuksia, vastauksia tai moraalista kasvatustakaan ei ole tiedossa, mutta mukavan lisämausteen teema tarinalle tuo.

Nimeltään Eerika on edellistä Muovikassimiestä onnistuneempi teos. Muovikassimiehestä jäi sellainen jälkimaku, että kustannustoimitus olisi jäänyt vähän puolitiehen, mutta tämä on eheä suoritus. Mieleeni tulivat ne aiemmat kaksi Raviloa, jotka olen lukenut, eli Yö yllä viljan ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Voisi sanoa, että tämä on sitä, mitä kirjailijalta toivoin ja odotinkin.

Ravilofanit lukevat tämän joka tapauksessa, heille on turha mitään sanoakaan. Muille sen sijaan suosittelen kyllä! Mainio kirja, joka minulle tarjosi juuri sellaista lukemisen riemua, jonka vuoksi ylipäätään kirjoja luen.

14 kommenttia:

  1. "Ravilofanit lukevat joka tapauksessa" - kyllä! :-)

    VastaaPoista
  2. Jep, minullakin tämä odottaa pinossa! :)

    VastaaPoista
  3. Tällaisesta en ole kuullutkaan ennen! Kiinnostavaa :)

    VastaaPoista
  4. Vau, Ravilo jaksaa edelleen! Pitää lukea tämä ja ne ihanan useat muut lukemattomat. :)

    VastaaPoista
  5. Booksy & Salla: Te juuri olitte mielessä tuon fanimaininnan kohdalla :)

    Anni: Ravilolle kannattaa ehdottomasti antaa ainakin mahdollisuus, mutta siihen en osaa ottaa kantaa onko juuri tämä kirja paras aloituspiste. Kunhan et Muovikassimiehen perusteella tuomitse...

    Anki: Tämä oli tosiaan taas askel ylöspäin, joten toivotaan että hän jaksaa edelleenkin!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkistä, Jori! En ollutkaan pistänyt merkille tätä uutuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa panna kirjailija muutenkin merkille. Mesimarjani, pulmuni, pääskynihän oli aikoinaan Finlandiaehdokkaanakin.

      Poista
    2. Aivan uusi tuttavuus minulle tämä Ravilo. En ole tainnut koskaan lukea romaania lestadiolaisuudesta, ja muutenkin kirjan aihepiirit kiinnostavat. Kiitos sinulle, että löysin tieni uuden tuttavuuden äärelle!

      Poista
    3. Hienoa, että kiinnostuit. Ravilo ansaitseekin tulla laajemmin tunnetuksi!

      Poista
  8. Kaikki Ravilot lukeneena tunnustaudun täydeksi faniksi. Uutuus kului käsissä kahdessa illassa, töiden jälkeen. Kävin sitten Hilkan luona kahvilla ja juttelimme kirjan synnystä, on kerrassaan kiehtovaa kuulla miten mikäkin juonenpala ja käänne on syntynyt. Aivan loistavaa tekstiä, jokainen kirja on pitänyt miut otteessaan alusta lukien! Hilkan tapaisia kirjailijoita saisi olla Suomessa enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hienolta! Vaikka en kahvia juokaan, niin kirjan synnystä olisi kiinnostavaa kuulla :)

      Poista
    2. Olen Hilkka-fani ja kapiapasinkin jo uutta lukemista häneltä, joten googlasin Ravilon uusin ja sieltähän tuli tämä Nimeltään Eerika. Oitis laiton kirjastoon hakuun eikä mennyt kauaakaan kun sain sen noutaa. Luin sen hetkessä ja nyt äitini, myös Hilkka-fani, lukee sen myös. Ihastuin kirjailijaan aikoinaan kun käsiini osui "Yö yllä viljan".... Toivottavasti hän jaksaa vielä kirjoittaa lissää!!!

      Poista
    3. Sitä samaa tässä itse kukin toivoo!

      Poista