Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää
Myllylahti 2012, 350 sivua.
Raiskaukset ovat kirjan keskeisin teema. Uhreina olevia miehiä ei käsitellä paljonkaan, mutta naisiin kohdistuneita tapahtumia otetaan esiin lukuisa joukko. Kirjailijan on ollut tarkoitus tuoda esiin sitä epäkohtaa, jonka raiskauksen uhrit oikeuslaitoksen sylissä joutuvat kokemaan. Lehdissäkin on ollut kosolti juttua siitä, miten kevyillä tuomioilla raiskauksiin syyllistyneet voivatkaan selvitä, ja tässä vahvistetaan näkökulmaa entisestään. Siksi onkin kiinnostavaa tietää, että kirjassa mainitut tapaukset perustuvat todellisuuteen eivätkä fiktioon.
Lukemieni vähäisten dekkarien perusteella voin todeta, että Minkä taakseen jättää puolustaa oikein hyvin paikkansa. Pitkin tarinaa yritin arvailla, mitä tuleman pitää, mutta silti juoni sai minut yllätettyä vielä varsin loppuvaiheissa. Käsittääkseni sen pitäisi olla dekkareissa aika hyvä juttu. Muutenkin juoni oli mielestäni varsin hyvin toimiva, joten on vedettävä se johtopäätös, että tätä voi suositella. En kuitenkaan suosittele aloittamaan sarjan keskeltä, vaan toki aloitus tehdään ainoasta loogisesta paikasta, eli alusta.
Vilkaise myös, millaisen arvostelun Kirsi on jättänyt taakseen.
Minä olen lukenut Tuomolalta yhden kirja (Sieppaus tms.) ja se oli minusta ihan ok. parasta siinä oli tapahtumapaikka joka on myös kotikaupunkini ;). Tämä taas kiinnostaa aiheeltaan, joten ehkäpä tartun tähänkin jossain vaiheessa :).
VastaaPoistaMinä en ole kyseisestä kirjailijasta kuullutkaan, täytyypi laittaa nimi muistiin!
VastaaPoistaOlin muutaman päivän kokonaan poissa koneelta, siksi lausahdan jotain vasta nyt:
VastaaPoistaSanna: Tutut tapahtumapaikat lisäävät selvästi kirjan kuin kirjan mielenkiintoa; on kovin tylsää seurata mainintoja kadunnimistä, jos ne ovat pelkkiä nimiä. Joskus olen ollut niin reipas, että olen vieraastakin paikasta käynyt vilkaisemassa katunäkymistä, miltä siellä oikein näyttää. Kannattaa kokeille, jos paikat mainitaan riittävän tarkasti!
Tuulia: Jos dekkarit ovat lähellä sydäntäsi, niin ilman muuta kannattaa antaa mahdollisuus!
Minä en ihan hirveästi tämän juonesta innostunut, mutta myönnän että oli vetävää settiä kaikkiaan.... ja vähän harmittelen, etten aloittanut alusta. Toisaalta, tämä oli sen verran hyvä kirja, että nyt tulee melkoisella todennäköisyydellä luettua ne muutkin jossain vaiheessa. :-)
VastaaPoistaMinulla tahtovat dekkarit vähän jäädä unholaan. Yleensä olen niistä tykännyt, mutta uutta luettavaa tulee niin musertavaa tahtia etten edes kuvittele lukevani muuta kuin harvoja yksittäisiä poimintoja. Hyvä että nostit tämänkin kirjan taas mieleen!
Poista