Hilkka Ravilo: Muovikassimies
Myllylahti 2009, painettuna 355 sivua.
Muovikassimies on Hilkka Ravilon kahdeksas ja toistaiseksi uusin romaani. Itse olen lukenut häneltä aiemmin Yö yllä viljan ja Finlandia-ehdokkaanakin olleen Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Muovikassimies on julkaistu myös e-kirjanakin ja sellaisena minäkin sen luin puhelimestani. Myllylahti on yksi niitä harvoja kustantajia, joiden e-romaaneja saa lainata Helmetistä, ja senpä takia tulinkin lukeneeksi juuri tämän, enkä edennyt järjestyksessä.
Tarmo on nuori työtön mies, joka huomaa selviävänsä elämästä helpolla, jos antaa naisten elättää itsensä. Isä patistelee työnhakuun, mutta kun kouluja on tullut käytyä vain lukion verran eikä sekään sujunut järin hyvin, niin varsinaisia unelmahommia ei ei edes ole tarjolla. Rattopoikana sen sijaan voi viettää aikaa naisten siivellä. Antaa heidän tarjota ruoan ja nukkua samassa sängyssä, ja taitaa siinä sivussa olla ihan miellyttävää ajankuluakin tiedossa.
Rahaa Tarmo ei saa kuin joiltain yksittäisiltä naisilta, joten sitä joutuu hankkimaan lisää muilla keinoilla. Hyväksikäyttäjä kun on, niin mieleen tulevien keinojen ei tarvitse kestää päivänvaloa, joskaan varkaaksi hän ei varsinaisesti ryhdykään.
Kirja alkaa rankalla kuvauksella Tarmon lapsuudesta, jossa nelivuotias poika päätyy sisarensa tappajaksi. Osuus ei ole aivan lyhyt, ja siksi sen irrallisuus muusta sisällöstä jää hieman ihmetyttämään. Tarkoitus on oletettavasti ollut nostaa esiin pohdintaa siitä, voiko lapsi olla syntyjään paha vai onko se ominaisuus, joka kehittyy vasta myöhemmin jos on kehittyäkseen. Ja jos kehittyy, niin jokin siihen vaikuttaa, kun kaikista ei tule ainakaan avoimesti pahoja.
Jotta Tarmon hahmossa olisi jännitystä, ei hän aikuisenakaan ole täysin selkärangaton ja moraaliton kaikkia kohtaan, vaan kohtelee vuokraemäntäänsä hyväntahtoisesti. Täysin pyyteetöntä tämäkään hyväntahtoisuus ei toki ole, mutta lukijan mielestä hänen kohdallaan jää käyttämättä ilmiselvä mahdollisuus. Tarmossa on siis hyväkin puolensa. Valitettavasti tämä pahuuteen liittyvä pohdiskelu jää kovin kevyeksi. Se on pelkkä sivujuonne, joka ei jaksa nostaa kirjaa yhtään sen korkeammalle kuin se muilla ansioillaan yltää. Olisi voinut jopa harkita koko osuuden sivuuttamista kokonaan, sillä nyt se jää puolitiehen.
Muovikassimies on selvästi heikompaa tasoa kuin kaksi aiempaa kirjaa, mutta tykkäsin silti tästäkin riittävästi, että aion hiljakseen lukea Ravilon kaikki romaanit. Tästä jäi pikkuisen viimeistelemätön jälkimaku, ehkä tarina olisi pitänyt lukea vielä kertaalleen läpi. Salla mainitsi Yö yllä viljan -arvosteluni kommenteissa, että Atena-kustantamon aikana Ravilolla oli kunnon kustannustoimittaja, ja sen merkitys näkyy hänen siirryttyään Myllylahdelle. Arvelen, että juuri siitä tässä on kyse. Kustannustoimittaja olisi puuttunut noihin seikkoihin.
Ravilo-fanit lukevat tämänkin ilman muuta, muita kehotan aloittamaan kirjailijan jostain muusta teoksesta.
Muovikassimiestä ovat arvostelleet myös Kirsi, Susa P. ja Nadja. Niin ja Booksy myös.
Tervetuloa sadannelle lukijallenikin!
Tuoreeltaan lukemisen jälkeen pidin tästä enemmän kuin nyt, kauemmin asiaa sulateltuani. Yhdyn Sallan näkemykseen, että kunnon kustannustoimittajaa olisi kaivattu. Tarina ikään kuin riistäytyy Ravilon käsistä siinä vaiheessa, kun Tarmo aloittaa laihdutus"lääke"bisneksensä.
VastaaPoistaEi ollut minunkaan lemppari-Raviloni tähän mennessä, mutta samoilla linjoilla olen, kaikki Ravilot luetaan... Ja vaikkapa tuo Yö on hyvä paikka aloittaa. :)
VastaaPoistaMinä odotin, että laihdutuslääkebisnes olisi johtanut johonkin hienoon oivallukseen, joka olisi sitten yhdistänyt sen lapsuuskuvauksen nykyisyyteen ja kirjan olisi saanut sulkea ihastellen kirjailijan kekseliäisyyttä.
VastaaPoistaGoogle oli näköjään haudannut Booksyn arvostelun hakutuloksissa niin alas, että se meni minulta sivu suun. Lisäsin linkin nyt jälkeenpäin. Välillä se tulosten rankkaus ihmetyttää muutenkin, sillä tein kerran haun kirjasta, josta olin blogannut vain muutamaa sekuntia aiemmin, ja merkintäni löytyi tuloksista heti tokalta sijalta :)
Minulle tuli nyt tästä jostain syystä mieleen tekstisi Guilloun Pahuus - teoksesta vaikka en nyt kirjan kuvauksesta ihan kauheasti muistakaan enkä ole vielä itse lukenut. Oliko siinäkin tätä pohdintaa pahuuden "alkuperästä"?
VastaaPoistaTämä kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta, mutta otanpa neuvoista vaarin ja katselen ensin jotain muuta Raviloa. :)
Hyvin purit kirjan vahvuuksia ja heikkouksia. Ei sille voi mitään, näköjään kustannustoimittamisen laadulla ja sitä kautta kustantamolla on merkitystä.
VastaaPoistaLainattavat e-kirjat ovat kyllä plussaa noin yleensä.
Ravilolta on muuten käsittääkseni tulossa uusi kirja tässä kevään mittaan.
Linnea: En muista että Pahuudessa olisi ollut niinkään pohdintaa pahuuden alkuperästä, vaan näin sen enemmän yhteiskuntakritiikkinä. Siinä pahuus vain oli, ja sen kanssa piti tulla toimeen tavalla tai toisella.
VastaaPoistaRaviloa kannattaa katsella, siinä tekee palveluksen vain itselleen!
Salla: En muista aiemmin havainneeni tätä kustannustoimituksen merkitystä näin selvästi. Toisaalta nyt on helppo ymmärtää sekin, miksi jotkut kirjailijat haluavat tehdä töitä vain yhden ja saman kustannustoimittajan kanssa.
Uusi Ravilo on hieno uutinen!