Antti Tuomainen: Veljeni vartija
Myllylahti 2009, 223 sivua.
Toisaalta kirjassa seurataan toisen Klaus Haapalan, ex-kiinteistönvälittäjämme isoisän vaiheita. Isoisä menettää korttipelissä talonsa ja kohtalo heittää hänet miestaposta vankilaan. Vapauduttuaan hän tuplaa edellisen tappamalla kerralla kaksi miestä, ja vaikka kaikissa onkin ollut kyse itsepuolustuksesta, ei vapautumista kannata odotella hengitystä pidätellen.
Veljeni vartija on ennen kaikkea rikosromaani, jossa rikosmysteerin selvitys ei ole pääasia. Juoni kyllä etenee tyylikkäästi punoen lopussa kaikki langat yhteen, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa on seurata eri aikatasoissa kulkevaa isoisän, isän ja poikien keskinäisen suhteen vaiheita. Isoisän tarinan vaiheet kiinnostivat minua niin kovasti, että yhdessä vaiheessa sorruin jopa lunttaamaan etukäteen mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu, kun en malttanut paria minuuttia odottaa!
Alun perin tartuin tähän anni.M:n suositeltua Tuomaista Arto Salmisen ystäville. Herrojen ilmaisussa on tosiaan selviä yhtäläisyyksiä. Salmisen manttelinperijäksi Tuomaisesta ei sentään ole, sillä tyylilajit ovat niin kovin erilaisia. Joka tapauksessa tykkäsin tästä kirjasta kovasti, ja Tuomaisen kirjoja tulee löytymään tastä blogista jatkossakin.
Veljeään ovat vartioineet myös Mimu ja Koira helvetistä.
Sinulle ja mainiolle blogillesi olisi minun blogissani tunnustus:
VastaaPoistahttp://nenakirjassa.blogspot.com/2012/04/kirjakasa-ja-liebster-blog.html
Kovasti paljon kiitoksia!
PoistaHei ihan mahtavaa että tartuit tähän!! Tää oli minusta ihan loistava! Ja Tuomainen ei ole inhorealisti mutta sinäkin löysit yhtäläisyyden ilmaisussa! Ja tykkäsit vielä, jee, tästä tuli hyvä mieli :)
VastaaPoista