Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kieromieli Kristus

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kieromieli Kristus

Suomennos: Helene Bützow

Tammi 2012 (alkup. 2010), 174 sivua.

Pääsiäisen vapaapäiviä viettäessä tulin hyvin lyhyesti kerranneeksi tyttärellenikin, miksi pääsiäistä oikein vietetäänkään ja mitä Jeesus teki torstaina ja perjantaina. Samaan syssyyn tuntui sopivalta valinnalta lukea tämä vaihtoehtoinen tarina Jeesuksesta juuri nyt, eikä joskus muulloin.

Kirjan tarina on kaikille entuudestaan tuttu, mutta kirjailija on lisännyt siihen pienen lisäjuonteen: jospa Jeesuksella olikin kaksoisveli Kristus? Tarina alkaa aina Mariasta ja Joosefista saakka, mutta painopiste on toki niissä Jeesuksen elämän vaiheissa, jotka ovat Raamatusta tuttuja. Veljesten työnjako on luonteva: Jeesus tekee niitä asioita, joista hän on tunnettu, ja Kristus kirjaa hänen tekojaan muistiin. Kristuksen näkemys siitä, miten ihmismieli ja asiat todellisuudessa toimivat on huomattavasti käytännöllisempi kuin Jeesuksen, joka lähinnä keskittyy julistamaan lähimmäisenrakkauden tärkeyttä.

Kristus osaa nähdä sen mekanismin, jolla uskonnolliset tosiasiat syntyvät. Tärkeintä eivät ole kylmät tosiasiat, vaan se, miltä asioiden on hyvä näyttää. Ei kannata antaa faktojen pilata hyvää tarinaa. Getsemanen puutarhassa rukoillessaan tosin Jeesuskin osoittaa oivallista ennustuskykyä pohtiessaan mitä mahtaakaan seurata, jos Jumalan valtakunta ei alakaan pian, kuten hän on luvannut. Tässä kohtaa tosin taidetaan enemmän seurata kirjailijan omaa julistusta, joka ei jätä epäselväksi millainen hänen oma suhtautumisensa kirkkoa kohtaan on:

"Ja aina silloin tällöin he haluavat saada ihmiset ajattelemaan muuta kuin omaa kurjuuttaan, joten he lietsovat kansan vihaan jotakuta muuta vastaan, ja kirkon valtaapitävät julistavat jonkin kansakunnan tai ihmisryhmän niin pahaksi, että se on tuhottava, ja he kokoavat isoja armeijoita ja lähtevät tappamaan ja polttamaan ja ryöstämään ja raiskaamaan, ja he pystyttävät viirinsä savuaville raunioille siellä, missä oli ennen vauras ja kukoistava maa, ja he ilmoittavat, että Jumalan valtakunta on sodan seurauksena taas isompi ja parempi."

Epilogissa Pullman kertoo kirjansa synnystä muutamalla sivulla tapaan, joka olisi ihan kiinnostava useimpien muidenkin kirjojen kohdalla. Tämä kuitenkin sohii aihetta, joka herättää monissa kiihkeitä tunteita, joten selitys voi tosiaan olla paikallaan.

Pullman ei liene nykyaikanakaan ensimmäinen, joka keksii kertoa kyseisen tarinan omana variaationaan. Tällaisten kirjojen viehätys onkin paljolti siinä, kuinka hyvän idean kirjailija on saanut ja toisaalta siinä, kuinka hyvin näkemys vastaa lukijan omaa elämänkatsomusta. Minä en tällaisia ole ennen lukenut, ja kirja upposikin varsin mukavasti. Aiheen arkuuden vuoksi en anna suosituksia suuntaan tahi toiseen, vaan kukin päätelköön kiinnostavuuden omalla kohdallaan aivan itse.