Hilkka Ravilo: Yö yllä viljan

Hilkka Ravilo: Yö yllä viljan

Atena 2001, 301 sivua.

Aivan ensimmäiseksi esitän hämmästykseni siitä, ettei tästä kirjasta löytynyt googlen kuvahaulla kuvaa. Hakutuloksissa on toki heti ensimmäisenä pari itse otettua kuvaa, mutta eihän sellaisia voi käyttää. Kirja on kylläkin julkaistu jo kymmenen vuotta sitten, mutta kaiken järjen mukaan tästä pitäisi olla jo uusintapainos menossa.

Koska kuvaa ei löytynyt, otin sitten sellaisen itse. En panostanut pahemmin kuvausjärjestelyihin, sillä liikkumiseni on viimeiset pari päivää ollut melkoisen takkuista ja tapahtunut kyynärsauvojen tukevalla avustuksella. Aiemmin päivällä kamera taltioi pari kuvaa oikean koipeni nilkasta eri puolilta, eivätkä ne ole järin kaunista katsottavaa. Onneksi vamma näyttää paljon pahemmalta kuin tuntuu, enkä katso syyllistyväni edes perusteettomaan optimismiin arvellessani ettei tuttavuus keppien kanssa tule kestämään enää pitkään. Vammautumiseen johtaneesta tapahtumasta ei lentopalloa harrastaneille tarvitse sanoa muuta kuin "torjunta", "nilkka" ja "meni"; kaikki tietävät mistä on kyse, joskin minä ehdin välttyä siltä melkein  25 vuotta.

Nilkkaa on syyttäminen myös siitä, että kirjan lukemiseen meni näinkin monta päivää. Periaatteessa lukuaikaa olisi kyllä ollut, mutta ajatukset tahtoivat olla muualla ja toisaalta kaikki toiminta mihin suinkin liittyy liikkumista on monin verroin tavallista hitaampaa. Yö yllä viljan on hyvä kirja. Se on juuri sellainen, johon toivoo tärmäävänsä aina avatessaan uuden kannen. Se on niitä, jotka vetävät puoleensa ja houkuttelevat lukemaan vielä yhden luvun. Tässä yhteydessä onkin paikallaan esittää kiitokset Booksylle siitä, että toi tämän kirjan ja Ravilon tietoisuuteeni. Seuraava kirja on jo valmiina puhelimessa odottamassa sitä, että raaskisin sen aloittaa. Minusta tuntuu suorastaan siltä, kuin edessä olisi toinen Tervo. Sanankäyttäjänä Ravilo ei toki sille tasolle yllä, mutta samanlaista vetovoimaa kirjassa oli aistittavissa.

Päähenkilö Vappu on kuusikymppinen työläisnainen, seikka jonka mainitaan erikseen kirjan takakannessa olevan harvinainen aihe kirjallisuudessamme. Alusta saakka tiedämme sen verran, että Vapun poika on kuollut parikymmentä vuotta sitten, ja että he ovat asuneet silloin Verivirralla sijaitsevassa maatalossa. Kirjan nykyhetki alkaa siitä, kun Vappu saa kutsun Heikin - kyseisen maatalon isännän - hautajaisiin. Juonesta on vaikeaa kertoa juurikaan siten, että siitä olisi arvostelun lukijalle jotain hyötyä siten, ettei samalla tulisi paljastamatta liikaa. Vuosien takaiset tapahtumat paljastetaan kyllä aikanaan, mutta juuri sopivan hitaasti. Kirjan loppupuolella vasta käy ilmi se, että tämähän lähentelee jännityskirjallisuutta. En ehkä sijoittaisi tätä kirjakaupassa "jännitys"-osaston alle, mutta se on selvästi oma osansa tarinaa ja tuo oman hienon lisämakunsa keitokseen.

Jos tuolla ylimmässä kappaleessa ihmettelin sitä, etten löytänyt kirjasta kuvaa googlesta, niin tässä alimmassa kappaleessa ihmettelen sitä, miksen ole kuullut tästä kirjasta ja kirjailijasta sen enempää. Mikäli hänen muu tuotantonsa on yhtään samaa maata kuin Yö yllä viljan, niin Hilkka Ravilon nimi tulee löytymään tästä blogista vielä monta kertaa. Booksyn lisäksi kirjasta ovat tykänneet minua ennen Salla ja Magica de Spell. Kipin kapin kirjastoon siitä, tässä on herkkupala jota ei tarvitse jonottaa!