Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies
Kansi: Jani Blommendahl
Gummerus 2002
Sivuja: 220
Matti Rönkä on minulle sikäli kiinnostava kirjailija, että hän linkittyy myös tiiviisti toiseen rakkaaseen harrastukseeni eli lentopalloon. Olen pelannut häntä vastaan useammankin kerran (viimeisin todistetusti päätyi minun puoleni voittoon :) ja tuomaroinutkin muutaman hänen joukkueensa pelin. Tappajan näköisen miehen lukemiseen vaikutti kuitenkin enemmän se, että tulin katsoneeksi kirjasarjan pohjalta tehdyn tv-sarjan silloin, kun se tuli telkkarista. Ne muutamat hahmot, jotka vielä telkusta muistan, olivatkin lukiessa tiukasti mielessä. Olisi mahdotonta kuvitella Viktoria kenenkään muun kuin Samuli Edelmannin näköiseksi.
Päähenkilö Viktor Kärppä on paluumuuttaja Sortavalasta. Hän järjestelee ihmisten asioita käyttäen hyväkseen sekä kielitaitoaan että kontaktejaan Venäjän suuntaan. Vanhojen kirjojen myyjä Larsson palkkaa Viktorin etsimään kadonnutta vaimoaan, joka sattuu olemaan myös virolaisen rikollisen sisar.
Juoni pyörii enemmän tai vähemmän löyhästi Larssonin vaimon etsinnän ympärillä, mutta tapauksen selvittäminen tuntuu lopulta sivuseikalta. Pikemminkin se tarjoaa yhdistävän tekijän sille, miksi Kärpän elämästä kerrotaan juuri sen mittainen pätkä kuin kerrotaan, ja samalla tarina tuntuu etenevän jonnekin. Kirjan sisällön kannalta ehdottomasti tärkeämpää - ja mielenkiintoisempaa - on kuitenkin Kärpän oman elämän kuvaus.
Kärppä tekee sitä mitä kulloinkin tarvitaan. Asiakkaiksi kelpaavat ihan tavalliset ihmiset, mutta yleensä hänen palveluksiaan kaipaavat rikolliset. Kärppä yrittää pysytellä kaidalla polulla, muttei kauhistu vaikka joutuukin siltä välillä poistumaan. Moraaliseksi esikuvaksi hän tuskin siis kelpaa, mutta koettaa uskotella itselleen olevansa joko hyvien puolella tai pakotettu muuhun. Kieltämättä hän liikkuu piireissä, joissa ihmishenki ei usein ole paljonkaan arvoinen, muille kuin omistajalleen.
Yhden paluumuuttajan näkökulman lisäksi Rönkä muistuttaa myös siitä, millainen elintasokuilu itärajan luona kulkeekaan. Suomessa puhutaan kaupungistumisesta ja maaseudun autioitumisesta, mutta voi vain kuvitella, miltä maaseutukylät Venäjän puolella näyttävät. Kärppä mainitsee kirjassa, että elintasohyppäys on jyrkempi kuin Meksikon ja Kalifornian välillä.
Tämä on kiinnostava kirja, vaikka henkiikin sitä, että on suunniteltu vain sarjan ensimmäiseksi osaksi. Ihan hyvä tästä onkin jatkaa.
Asiallinen hyvä bloggaus. Olen lukenut näitä neljä tai viisi, tämä ensimmäinen on minusta hyvä, muutama muukin.
VastaaPoista***
Satanen on rikkoutunut :)
Kiitoksia. Satanenkin tosiaan rikkoutui. Mietin vähän, olisiko siinä aihetta oikein oman postauksensa aiheeksi :)
PoistaYhden näistä olen lukenut ja kieltämättä siinä oli jotain sekä sekavaa että viehkoa. Sarja on tosin jäänyt jatkamatta kun hyvää luettavaa tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista... :-)
VastaaPoistaYritin eilen miettiä, onko Rönkä ainoa kirjailija, jonka edes jollain asteella tunnen muualta kuin bloggaamisen yhteydestä, enkä keksinyt muita. Silti on kestänyt näin kauan, ennen kuin olen häneltäkään lukenut mitään. Luettavaa tosiaan on älyttömän paljon - onneksi!
PoistaNiinpä. Toki Röngän osakkeita lukupörssissä nyt nostaa minulle uusi tieto lentopalloilusta. :-)
PoistaSinulle on haaste blogissani!
VastaaPoistaKuuntelin Röngältä Väärän maan vainajan muistaakseni viime keväänä. Se oli oikein hyvä, mutten ole tullut jatkaneeksi Röngän parissa. Ehkä voisin jatkaa äänikirjalinjalla ja aloittaa tällä kertaa sarjan alusta.
Haasteessasi on kieltämättä ideaa, siihen kuuluu selvästikin vastata pelkästään muistinsa varassa, tai muuten on vähän paha perustella kirjojen unohtumattomuutta :)
PoistaMinäkin katsoin tuon Edelmannin tähdittämän sarjan ja pidin siitä kovasti. Saattaisin ihan sen perusteella joskus tutustua näihin kirjoihin sarjan takana.
VastaaPoistaEn oikein osaa sanoa, toiko kirja mitään uutta sarjaan nähden. Se kaiketi pitäisi laskea sarjalle meriitiksi.
PoistaLuin Röngän kirjoja jo ennen kuin katsoin tv-sarjan. Kirjat lukeneena en voinut millään tottua Samuli Edelmanniin Viktor Kärppänä. Mielikuvani oli aivan erilainen. Kirjat ovat sen verran hyviä, että aion lukea niitä lisää, jos sarja jatkuu.
VastaaPoistaOlen lukenut vain kirjan Hyvä veli paha veli ja sen perusteella Viktor tuntui minusta hoikalta, tummahkolta kaverilta, jonka hiusraja on vähän koholla kulmilta.
PoistaKyllä siinä kirjassa jotain ihan kelpo ainesta oli. Tv-sarjasta en ollut kuullutkaan. Yleensä harrastan vain parhainta laatua.
En oikeastaan edes yrittänyt miettiä millainen mielikuva Viktor Kärpästä olisi tullut vain kirjan pohjalta, siksi voimakkaasti Samuli Edelmann jäi mieleen. Korhonen olisi luultavasti ollut aivan eri tyyppinen kuin Martti Suosalo, mutta ei hänestäkään enää pääse irti :)
Poista