Jussi Valtonen: Tasapainoilua

Jussi Valtonen: Tasapainoilua

Like 2003, 223 sivua.

Erinomaisten Vesiseinän ja Siipien kantamien jälkeen oli selvää, että Tasapainoiluakin täytyy lukea, vaikkei kirjan aihepiiri kuulukaan suurimpiin suosikkeihini.

Kirjan päähenkilö Koistinen on taipaleensa alkupuolella olevan bändin rumpali ja lauluntekijä. Yhtyeeseen on vastikään tullut laulaja Jasmine, mikä tuo mukanaan omat ongelmansa, etenkin kun basisti Jannella on muutenkin vaikeuksia pysytellä vain yhden naisen miehenä. Tilannetta ei myöskään helpota se, että nuori, hermoheikko kitaristi Taro hurahtaa uskoon.

Tarinan edetessä saamme seurata, millaista on niin keikkailu kuin levyntekokin. Haastavuutta lisää levy-yhtiön pomon yritykset vetää rahaa välistä, eikä alkoholisoitunut äänittäjäkään ole omiaan helpottamaan urakkaa.

Minulle tuli tästä mieleen Marko Kilven Kadotetut. Sisältönsä puolesta kirjoissa ei liene juuri mitään yhteistä, mutta Kadotetuista jäi voimakkaasti mieleen se asiantuntemus, jolla kirjailija aihettaan käsitteli. Se ei tuntunut mahdolliselta muille kuin poliisille. Tässä tapauksessa taas on yhtä ilmeistä, että Valtosella on kokemusta bändielämästä. Hän on keikkaillut ja tehnyt levyä ja tuntee musiikin. Sen vuoksi tämä kirjakin toimii. Tällaiselle asiaa tuntemattomalle lukijalle voisi syöttää uskottavan kuuloisesti vaikka millaista tarinaa, mutta silti Valtosen tekstistä näkee heti, ettei niin ole tarvinnut tehdä.

Mitään elämää suurempaa viisautta en kirjasta löytänyt, vaan se keskittyy kuvailemaan olennaista. Koistisen tunne-elämäkin kulkee musiikin ja levyn mukana: välillä hän uskoo jo sairastuneensakin vakavasti, kun levyn tulevaisuus näyttää olevan vaakalaudalla, ja toisaalta taas aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Tällaisen kirjan kohdalla saattaisi tulla mieleen kirjoittaa se huumoriksi, mutta siihen Valtonen ei ole sortunut ja hyvä niin. Hän pysyy asiassa ja antaa kokemuksen puhua puolestaan; tähän ei pelkällä vitsailulla yltäisikään. Jos siis kiinnostaa kulkea tavallisen (tavallisen siinä mielessä, ettei mitään maailman läpimurtoa tapahdu tai muutenkaan pyritä pärjäämään muuten kuin musiikillisesti) yhtyeen mukana, niin tässäpä siihen tilaisuus!

Valtosen seurassa on tasapainoillut myös Kirsi.