Richard Dawkins: Geenin itsekkyys

Richard Dawkins: Geenin itsekkyys 

Suomennos: Kimmo Pietiläinen 

Art House 1993 (alkup. 2. laitos 1989) 

Sivuja: 351 

Dawkinsin nimi on tullut useaan otteeseen vastaan mm. Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan kirjoissa, joten tuntui luontevalta lukea jotain herralta itseltäänkin. Geenin itsekkyys on se kirja, jolla hän nousi julkisuuteen, ja minun luettavanani oli kirjan toinen laitos vuodelta 1989, tai siis sen suomennos.

Dawkins on eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Uskontoon liittyvissä aiheissa hänen nimensä nousee esiin nimenomaan evoluution yhteydessä, ja keskustelussa tunteet alkavat nopeasti kuumentua. Minua kiinnosti, mitä hän itse on sanonut, ilman mitään toisen käden tulkintoja ja vastaavia. Mainitseeko hän itse jotain luomisesta tai jumalasta?

Geenin itsekkyys lähtee liikkeelle tarjoamalla yhden vaihtoehdon sille, miten elämä on voinut syntyä. Lähtökohtana on niin sanottu alkuliemi, joka on pullollaan erilaisia molekyylejä. Syystä tai toisesta tähän liemeen tulee jostain (tai syntyy sattumalta) yksi molekyyli, jolla on kaikista muista poiketen tärkeä ominaisuus: se kykenee tekemään itsestään kopioita. Se tekee ensin yhden kopion ja sitten toisen ja kolmannen. Nämä kopiot tekevät myös itsestään kopioita ja niin edelleen. Ennen pitkää koko alkuliemi on täynnä molekyylin kopioita, mutta kaikki niistä eivät ole identtisiä, sillä kopioinnissa on tapahtunut virheitä, ja siten molekyyleillä on toisistaan eroavia ominaisuuksia. Jotkut ominaisuudet ovat toisia hyödyllisempiä ja näin ollaankin päästy evoluutiossa alkuun.

Pelkkä kopioituva molekyyli ei suinkaan ole vielä elämää, mutta suotuisissa olosuhteissa sillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä elämäksi. Mikäli prosessin kulku kiinnostaa, niin tästähän sitä voi lukea. Elämän synty on kuitenkin vain sivujuonne, ja kirjan ydinsanoman voisikin kiteyttää siten, että geeni (tai geenit) ovat se, joka evoluutiossa kehittyy, ja elävät oliot ynnä virukset ja muut missä DNA:ta on, ovat vain geenien eloonjäämiskoneita, ne ovat olemassa vain siksi että geeneillä olisi mekanismi joka pitää niitä yllä ja auttaa niitä leviämään. Kasvit, eläimet, sienet, bakteerit ja ihmisetkin ovat alisteisia geeneilleen, ja uskomattoman monimuotoisesta ja monimutkaisesta ilmenemistavastaan huolimatta niiden "tarkoitus" on vain säilyttää ja levittää niitä geenejä, joiden mukaan kukin fenotyyppi on kasvanut.

Kirjan kuluessa tarkastellaan varsin moninaisia eläin- ihmis- ja kasvikunnassa esiintyviä ilmiöitä edellä kuvatun kannalta. Kaikki selitetään järkeenkäyvällä tavalla, ja on huomionarvoista, että kaikki ei suinkaan ole aina intuitiivista, eli pelkkien ennakko-odotusten pohjalta järkeillessä päätyisi usein metsään.

Dawkins esittelee tässä myös meemin käsitteen geenin vastapainoksi. Geenin tapaan meemikin on kopioituja, mutta se ei ole yhtä konkreettinen ja fysikaalinen, vaan ihmisten kulttuuriin liittyvä ilmiö. Tässä yhteydessä nousee myös kristinusko esiin: mikä tekee juuri siitä meemin, joka on erityisen selviytymiskykyinen? Onhan se menestynyt jo 2000 vuotta ja on edelleen erittäin hyvissä voimissa.

Kirjan toiseen laitokseen on lisätty luku mm. peliteoriasta, tai pikemminkin strategioista, jotka kilpailevat iteroidussa vangin dilemmassa. Äkkiseltään tämä kuulostaa aivan irralliselta aiheelta, mutta Dawkins antaa esimerkkejä siitä, miten luonto on tällaisia tilanteita pullollaan: iteroituja vangin dilemmoja esiintyy luonnossa joka puolella lukemattomina variaatioina. Niitä ratkotaan erilaisin strategioin, ja nämä strategiat kehittyvät myöskin evolutiivisesti.

Lukukokemuksena tämä oli malko raskas kirja, sillä joka sivuun on pakko keskittyä huolella pysyäkseen kärryillä. Kyseessä on kuitenkin populaari tietokirja, eli se on kirjoitettu kansantajuisesti ja helposti ymmärrettävin vertauksin, vaikka ne eivät tiedemiesten keskuudessa olisikaan aivan täsmällisiä. Lukeminen oli siis melko hidasta, mutta aiheessa kirja pysyi ihan koko ajan. Jos jossain kohtaa alkoi ihmetellä, miten tämä mihinkään liittyy, se valkeni viimeistään seuraavalla sivulla.

Suosittelen luettavaksi kaikille kreationisteille ja IDeisteille. Heidän tämä kannattaa lukea ihan itse ja pyrkiä kahlaamaan loppuun saakka ennen tuomitsemista. Voi vaatia suuria ponnisteluja jaksaa kahlata tämä omin voimin loppuun asti, mutta ehtii ne toisten keksimät "kumoukset" ja virheet lukea sen jälkeenkin.