Tuomas Vimma: Toinen
Otava 2005, 215 sivua.
Toinen kertoo siitä, miten Vimman ensimmäinen kirja Helsinki 12 syntyi. Tai pikemminkin siitä, miten se olisi voinut syntyä, jos eläisimme fiktiivisessä maailmassa. Esikoinen minulla on vielä lukematta johtuen sen suosiosta vakikirjastossani: en siis ole nähnyt sitä vielä hyllyssä.
Kirjan päähenkilö ovat kirjailija Vimma itse, hänen tyttöystävänsä ja samalla esikoiskirjan kirjoittaja Indigo sekä Vimman eksä Ronja. Vimma elää tyttöystävänsä elättämänä siivoten mielipuolisesti asuntoa ja kokkaillen pariskunnalle ruokaa tavalla, johon paremmin tutustutaan vasta seuraavassa kirjassa Gourmet - sanalla sanoen överiksi vetäen.
Indigo on tietysti sanoinkuvaamattoman kaunis ja tietää muotimaailmasta kaiken ja liikkuu mm. Milanossa huippusuunnittelijoiden ja mallien kera sisäpiirissä. Itse hän ei ole malliksi halunnut, vaikka vientiä tietenkin olisi. Mitä nyt kerran oli kokeeksi Voguen kannessa.
Ronja taas pyörittelee bisnestä omaksi ilokseen. Ensimmäisen miljoonansa hän tienasi käpylehmillä päiväkodin Sinikellot-ryhmässä, tai jotain muuta yhtä uskottavaa. Karhuja hän tappaa marjanpoimurilla, raavaita miehiä turpaan vetäessään joutuu varomaan vain sitä ettei syyllistyisi henkirikokseen ja lyö gofpalloa ilmassa 250 metriä noin vain. Oikeastaan muuta ei puutukaan kuin se, että hänen isänsä oli Kim Jong-il.
Hahmot ovat siis kykyjensä ja tekemistensä puolesta railakkaan yliampuvia ja ärsyttävän täynnä itseään vailla huolta huomisesta. Lait ja yhteiskunnan säännöt eivät koske heitä, vaan ne ovat rahvasta varten. Kuulostaa kaikin puolin vastenmieliseltä, mutta niinpä vain minäkin luen kirjaa silmät pyöreinä ja valitan, ettei kirjaston hyllystä löydy lisää. Järkeni sanoo, ettei tuolla reseptillä synny kunnollista kirjaa. Ehkei synnykään, mutta ihmeellisen vetovoimaista luettavaa nämä Vimman kirjat silti ovat. Olisi helppo keksiä lukuisa joukko syitä inhota näitä, mutta silloin en olisi rehellinen edes itselleni. Joka tapauksessa pidän hyvänä sitä, että Raksassa otettiin vahvasti esiin lainsäädännön kunnioittaminen ja moraaliset seikat.
Epäilemättä se esikoinenkin tulee vielä luettua, eihän se loputtomiin voi lainassakaan olla :)
Toisesta on blogannut myös Cathy.
Tuo yliampuvuus olikin mielestäni parasta antia tässä kirjassa. Kirjaa ei voinut lukea kukkahattu päätä kiristäen, muuten se olisi kyllä jäänyt hyvin nopeasti kesken.
VastaaPoistaRaksaa en ole vielä lukenut. Ammatin puolesta se saatta olla vieläkin enemmän mieleen kuin muut kirjat. Tai sitten päinvastoin.
Juttusi on ainakin mainio. Olin ajatellut Raksalla jossain vaiheessa kokeilla, mutta tämä kuulostaa aika loistokkaalta.. tulisipa samalla testattua kukkahattuni kiristysaste.
VastaaPoistaRaksa ei ole samalla tavalla yliampuva, joten sen vetovoimankin täytyy olla toisenlaista alkuperää. Joka tapauksessa itselleen on paljon helpompi antaa lupa tykätä siitä kuin tästä tai Gourmet'sta. Tätä olisi NIIN mukava inhota... :)
VastaaPoistaMinäkin pidin kirjasta, vaikka oli pientä liioittelua, mutta myös iloittelua. Mukava kirja lukea.
VastaaPoistaKannattaa kyllä lukea myös Helsinki 12: samanlaista uskomatonta ilottelua ja inhottavaa puoleensavetävyyttä siitäkin löytyy. Tuntuu olevan kirjailijan "tavaramerkki"...
VastaaPoista