Tuomas Vimma: Raksa
Gummerus 2011, 438 sivua.
Gourmet'n yhteydessä lupailin jo antavani Vimmalle toisenkin mahdollisuuden, ja siinä vaiheessa tiesin sen tarkoittavan tätä kirjaa. Gummeruksen sivuilla kuvaillaan Vimmaa "etelähelsinkiläiseksi kirjailijaksi, kolumnistiksi ja epikurolaiseksi hedonistiksi". Siinä valossa Raksan aihepiiri kuulostaa erikoiselta, mutta toki esittelytekstikin jatkaa näin: "Viime aikoina hän on joutunut myös oikeisiin töihin rakennusalalle." Tämä tieto omakohtaisesta kokemuksesta rakennusalalta onkin elintärkeä koko kirjan uskottavuuden kannalta.
Noin 30-vuotias Sami on projektipäällikkönä remonttifirmassa, jonka toimitusjohtaja juuttuu kiinni tuuletusikkunaan yrittäessään paeta poliisiien kera paikalle saapunutta verotarkastajaa. Noutaessaan sorkkarautaa, jolla johtaja saataisiin vivuttua irti ikkunasta, hän tajuaa jääneensä samalla hetkellä työttömäksi. Miettiessään yön yli työtarjousta toisesta aivan yhtä epärehelliseltä vaikuttavasta firmasta tuleekin toisaalta vastaan jotain täysin yllättävää: remonttifirma, joka ei pyrikään kusettamaan asiakkaitaan vaan toimimaan oikeasti rehelliseltä pohjalta. Päälle päätteeksi firman nokkamies ei olekaan mies, vaan alle 30-vuotias nainen.
Tällainen on kirjan lähtöasetelma, eikä liene suuri yllätys miten tapahtumat tuosta aluksi jatkuvat. Vimman luoma kuva remonttifirmojen toiminnasta ei todellakaan ole ruusuinen. Vaikuttaa siltä, kuin koko ala koostuisi pelkästään huijareista; ainoastaan huijausten kohteet vaihtelevat. Jossain firmassa ne ovat asiakkaita, jossain toisessa veroviranomaisia ja kolmannessa alihankkijoita ja yhteistyökumppaneita. Lopuissa ne ovat näitä kaikkia kolmea. Tämän luettuani ei todellakaan tee mieli teettää minkäänlaista remonttia. Miten kukaan voisi sellaiseen uskaltautua muuten kuin pakon edessä tai istuen niin korkean rahakasan päällä, ettei yksi remontti siinä paljon puristele. Sen vuoksi Hyperborea - se rehellinen firma - onkin täsmälleen sitä, mitä lukija haluaakin nähdä.
Raksa on yksinkertainen kirja. Yksi ainoa kertoja kertoo tapahtumia kronologisessa järjestyksessä, ja mitään symboliikkoja on turha yrittää etsiä. Jos Gourmet toi mieleen Juha Vuorisen ja Juoppohullun päiväkirjat, niin sama mielleyhtymä tuli tästäkin. Tyylissä ja kerronnassa on jotain yhteistä.
Kirja kärsii myös pienistä uskottavuusongelmista. Koska teksti tulee päähenkilön äänellä, niin on selvää, että hänellä on melko hyvä yleissivistys, mikä ei kauhean hyvin istu Samin henkilökuvaan. Vimma on kylläkin saattanut omilla toimillaan osoittaa, että tällainen henkilö on täysin mahdollinen, mutta tuo ensimmäisessä kappaleessa lainaamani kuvailu ei oikein vastaa stereotyyppistä käsitystä rakennusalan työntekijöistä. No, tämä voidaan vielä laittaa oman ennakkoluuloisuuteni piikkiin. Sen sijaan sitä ei voida, että Sami ei kaikesta päätellen tiedä mitään Chez Dominiquesta. Toisaalla kirjassa hän tuntee Helsinkiä niin hyvin, että osaa sijoittaa ihmiset kartalle heidän puhetapansa mukaan, on ravannut vanhempiensa mukana "jäykistelyhienoissa" ravintoloissa, on töissä alle puolen kilometrin päässä, eikä silti ole kuullutkaan kaupungin hienoimmasta ravintolasta? Ei mene läpi.
Kohtalaisen suuresta sivumäärästään huolimatta Raksa oli varsin nopealukuinen. En ollut kirjasta mitenkään haltioissani, mutta joudun nöyrtymään tosiasioiden edessä: "vielä yksi kappale" -ilmiö oli vahvasti kuvassa mukana. En todellakaan jaksaisi montaa tällaista kirjaa peräkkäin, mutta kevyenä välipalana, jossa ei tarvitse ajatella lainkaan, Raksa toimii yllättävän hyvin. Olkaa siis varoitetut että suositellut, lopullinen tykkääminen menee kunkin mieltymysten ja varmaan mielialankin mukaan. Minä palaan Vimmaan vielä joskus, kun haluan lukea, mutten ajatella.
Onko olemassa jäätäviä kehuja? Minusta tuo loppukaneettisi on sellainen: "Minä palaan Vimmaan vielä joskus, kun haluan lukea, mutten ajatella." :D
VastaaPoistaKiinnostava arvio! Melkeinpä tekee mieli lukea :) Oli aika jäätävä kehu :D
VastaaPoistaMainio postaus, mainiolla afo:lla :)
VastaaPoistaLuin Tuomas Vimman "Toinen", ja jotenkin pidin kaverin asenteesta, juoni oli muistaakseni sellainen, että ensimmäisen teoksen oli kirjoittanut tyttöystävä. Teoksessa oli jotain sellaista, jotain muissa kirjoissa ei ollut. Sen jälkeen en ole Vimmaa lukenut.
Tätä ei varmaan pidä lukea nyt, kun suunnitellaan kylppäriremonttia... :-)
VastaaPoistaMinä jo jonottelen Raksaa. Tuomas Vimma on jännä kirjailija minulle, jokin hänen kirjoissaan kiehtoo kauheasti ja jokin tökkii.
VastaaPoistaMainio arvio, Jori! Itse pidän Tuomas Vimman tyylistä paljon, tästäkin kirjasta - hänellä on nämä tietyt aivan omat otteet, kuten se hillitön yliampuvuus. Ja jotain siinä kielessä ja kerronnassa on, että aina se kummasti koukuttaa ja suorastaan ahmin kirjat loppuun, mitä itsekin ihmettelen suuresti. Ehkä se lepohetki ajattelusta on niin nautittavaa? Nauratti tuo havaintosi epäuskottavasta ravintolatuntemuksesta, totta!
VastaaPoistaMinäkin ehdin tämän jo hankkia, mutta annoin ensin isälle lukuun, jotta saan rakennusalan näkemystä mukaan. Sain isältä jo Rakennuslehden arvion ja siinä kirjaa pidetään ihan osuvana, ilmeisesti on uskottavaa tekstiä. Olen hämmästynyt. Ja odotan, että saan kirjan itselleni lukuun.
VastaaPoistaTuomas Vimman kirjat ovat melkein ärsyttävintä mitä voi kuvitella ja silti ne on pakko lukea. :)
Minä oikeasti tykkäsin Gourmetista joten haluan kyllä lukea tämänkin...En edes osaa sanoa, miksi Gourmet oli minusta niin hyvä mutta joku juttu siinä vei mukanaan :D Hieno arvio sinulta!:)
VastaaPoistaMinäkin olen lukemassa tätä ja tämä sinun juttusi kyllä laittaa nyt kirjan ihan uuteen valoon. ; )
VastaaPoistaKommenttini katosi bittieetterin syövereihin, joten yritetäänpä uudestaan.
VastaaPoistaSalla: tuo kaneettini summaa aika hyvin fiilikseni kirjasta. Sillä on paikkansa, mutta varauksetta ei voi suositella kenelle tahansa. Ehkä se paikka olisi vaikkapa isänpäivälahjana isille, jotka eivät lue vakituisesti ja kenties ovat vieläpä rakennusalalla.
Arja: minä ahmin myös molemmat Vimmani, mikä on tosiasia jota ei voi sivuuttaa. Jotain vetovoimaa niissä vain on, vaikkei lukukokemus järisyttävä olisikaan. Sellaista helppoa viihdettä.
Jenni S.: Uskottavuusongelmat eivät kohdistukaan rakennusalaan, siitä tietoni eivät riitä kyseenalaistamaan mitään. Ja ne ongelmat ovat kuitenkin sen verran pieniä, että lukijan hyväntahtoisuus auttaa jo paljon.
Sain vihdoin kirjoitettua tästä kirjasta ja minusta oli aika jäätävää, että testilukijani eli rakennusammattilainen 45 vuoden kokemuksella piti kirjaa pohjimmiltaan todenmukaisena, joskaan kaikki firmat eivät ole onneksi sellaisia kuin Vimma antaa ymmärtää. Olin myös hiema hämmästynyt, että testilukijan (isä) mielestä kirja oli tärkeä, asia ei näemmä hukkunut vimmamaisen tyylin sekaan.
VastaaPoistaRaksan jälkeen en todellakaan halua teettää yhtään remonttia (yksi pitäisi, mutta kas, sähkömies on kadonnut) enkä turvautua yhteenkään juristiin.
Tuollainen pelko minullakin oli, että Vimma kuvasi todenmukaista tilannetta.
VastaaPoistaTavallisella ihmisellä ei liene oikein muuta mahdollisuutta remontin teettämiseen kuin tuntea tekijä niin hyvin, että saa sitä kautta jonkinlaista turvaa. Tai purra hammasta ja olla kupattavana.
Kirja kärsii asioiden jatkuvasta toistamisesta ja paasaamisesta. Toimitussihteerin olisi pitänyt käyttää reippaasti punakynää. Kirjan henkilöhahmot ovat myös aika yksiuloitteisia, juristit konnia. Onko Vimma pyrkinyt oikikseen ja jäänyt ulkopuolelle vai mistä moinen kauna.
VastaaPoistaKirja ei enää ole minulla aivan tuoreessa muistissa, mutta mielikuvani on sellainen, että tuo hahmojen yksiulotteisuus olisi sopinut tyyliin varsin hyvin. Aiemmissa kirjoissaan jotkut ihmiset ovat olleet suorastaan yliampuvia.
Poista