Philip Lieberman: Eeva puhui

Philip Lieberman: Eeva puhui - ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio

Suomennos: Kimmo Pietiläinen

Terra Cognita 2000 (alkup. 1998), 213 sivua.

Poimin tämän luettavakseni, kun Hreathemus valitsi sen vuoden 2011 parhaaksi faktakirjakseen. Puheen kehittyminen evoluution näkökulmasta on sangen kiinnostava aihe. Sitten kun se taito on jostain syntynyt, se tarjoaa eittämättömiä etuja suunnilleen kaikilla elämänalueilla puhumattomiin verrattuna. Kyvyn abstraktiin ajatteluun sanotaan liittyvän kieleen, joten täysin yksinäinenkin ihmisyksilö hyötyy selvästi puhetaidosta.

Olen lukenut populaareja tiedekirjoja jonkin verran. Niiden tärkein ominaisuus on tarjota maallikollekin mahdollisuus tutustua aiheeseen. Yleensähän lukijalla pitäisi olla riittävät perustiedot kyetäkseen ymmärtämään asiat oikein, mutta populaarit tiedekirjat yrittävät yksinkertaistaa asiaa niin paljon, että ilman perusteitakin selviää joten kuten. Ymmärryksen taso jää alemmaksi eikä pelkästään näitä kirjoja lukenutta ehkä kannata palkata suunnittelemaan ydinreaktoreita, mutta tietoa nekin silti tarjoavat silkan viihteen sijaan.

Tämän kirjan ongelmana oli se, että se ei ollut "riittävän populaari". Paikoitellen teksti vain oli liian vaikeaa. Ehkä se olisi ollut ymmärrettävissä huolellisella lukemisella ja pohdinnalla, mutta juuri sitä varten nämä kirjat ovat olemassa, ettei lukijan tarvitse ryhtyä pähkäilemään, mitä kirjassa oikein sanotaan! Esimerkiksi termi "formanttitaajuus" toistuu vähän väliä suuressa osassa kirjaa, mutta minulta meni ohi se, mitä ko. sana oikein tarkoittaa, eli sen popularisointi jäi tekemättä. Toinen puute oli se, että osa tekstistä meni liian yksityiskohtaiseksi:

"Tämä välimatka on lyhyempi kuin koko suulaki (keskimäärin 5,1 senttimetriä, vaihteluväli 4,6-5,7 senttimetriä) neljässäkymmenessäkahdeksassa viidestäkymmenestä mitatusta kallosta, ja sen keskimääräinen pituus on 4,2 senttimetriä (vaihteluväli 3,6-4,9 senttimetriä)."


Ne osat kirjasta, jotka pysyttelivät populaarilla tasolla, olivat hyviä ja viihdyttäviä. Jos koko kirja olisi kirjoitettu sillä tavalla, olisi se nostanut huomattavasti osakkeita silmissäni. Nyt tämä jäi kokonaisuutena melko tylsäksi, sillä parhaat osuudet olivat kirjan alussa, ja loppupuolella odottelin lähinnä viimeisen sivun saapumista.