tiistai 4. maaliskuuta 2014

Tommi Liimatta: Rautanaula

Tommi Liimatta: Rautanaula
Like 2013
Sivuja: 239 

Olen lukenut aiemmin kolme Liimatan romaania, mm. Aksen Sunnarborgin hymyn, jonka kansi on kaikessa mitäänsanomattomuudessaan jäänyt parhaiten mieleen kaikista blogini aikana lukemista kirjoista. Nuo kolme aiempaa romaania ovatkin liittyneet toisiinsa juurikin tuon mainitun Aksel Sunnarborg -nimisen henkilön kautta, mutta Rautanaula on aivan irrallinen teos.

Mielikuvani mukaan Liimatan sanankäyttö toi jo Nilikissä mieleen Jari Tervon ja Arto Salmisen. Samaa tietä hän on jatkanut edelleen, mikä onkin ollut hyvä valinta. Minusta häntä voi edelleen mainita mainittuihin herroihin, mutta Liimatta kulkee kyllä omaa polkuaan eikä kumartele kenellekään. Parin sivun mittainen kuvaus intiimin kanssakäymisen rupeamasta on todellista verbaalista ilotulitusta, ja tällä kertaa ilmaus on oikeutettu.

Kirjan päähenkilö Kai Malmirinne on myyntimies, ja vieläpä monella tapaa menestyksekäs sellainen. Hän matkustaa paljon, mutta ei juurikaan joudu viettämään öitään yksin. Halukasta seuraa on jo odottamassa useimmilla paikkakunnilla, ja vaikkei olisikaan, niin sujuvasanaiselle miehelle ei tuota vaikeuksia löytää sitä muutenkaan.

Lapsia Kailla ei ole, mutta kotona odottaa vaimo Raisa. Tai odottelisi yleensä, sillä Kain palatessa työmatkalta on talo tyhjänä, eikä mitään merkkiä siitä, minne vaimo on kadonnut. Ennen pitkää alkaa ilmestyä kirjeitä, jotka eivät kuitenkaan auta karkulaisen jäljille pääsemisessä.

Ei tätä jännityskirjaksi tai dekkariksikaan oikein voi kutsua, vaikka Raisan katoaminen tietysti muodostaakin kirjan juonen. Tarina on oikein onnistunut, ja vaikka loppuratkaisu onkin ehkä mahdollista arvata, niin en usko sen kovin aikaisessa vaiheessa onnistuvan keneltäkään. Tämä toimisi pelkän juonenkin varassa, mutta Liimatan sanankäyttö täydentää kokonaisuuden oivalliseksi yhdistelmäksi. En epäröikään todeta, että Rautanaula on kirjailijan romaaneista paras.

Toivon hartaasti, ettei Liimatta jää tämänkään jälkeen lepäilemään laakereillaan, vaan jatkaa kirjoittamista. Täältä ainakin löytyy yksi innokas lukija!

2 kommenttia:

  1. Rautanaula on kyllä mahtavaa verbaalista tykitystä, Jospa se vain olisi onnistunut yllättämään minut juonellisesti. Odotan kyllä innolla lisää Liimatalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, miten ennalta-arvaaminen latistaa juonen tehoa. Ei tunnu samalta odotella vahvistusta kuin ihmetellä, mitä tässä oikein on tapahtunut.

      Poista