Michael Katz Krefeld: Langenneet

 

Michael Katz Krefeld: Langenneet

Suomennos: Päivi Kivelä
Like 2014 (alkup. 2013)
Sivuja: 352

Tämäkin kirja päätyi luettavakseni kustantajan lähetettyä arvostelukappaleen. Aiemmin pyrin olemaan tarkka sen suhteen, että luen vain kirjoja, jotka ovat niin kiinnostavia, että lukisin ne joka tapauksessa, riippumatta siitä onko minulla kappale jo kädessäni vai onko se vasta tulossa kauppaan joskus tulevaisuudessa tai vaikkapa pitkän kirjastojonotuksen päässä. Usein kuitenkin käy niin, että laiskuuden voima musertaa alleen ihmisyksilön ponnistelut. Siksi minäkin olen jo muutamaan otteeseen tarkemmin tutkimatta valinnut luettavaksi vain sen kirjan, joka on sattunut olemaan pinossa päälimmäisenä, jos vain lajityyppi on ollut oikeansuuntainen. Edelleenkään minulta ei voi ostaa tai tilata arvosteluja, mutta näköjään ainakin hetkittäin lukemistooni on mahdollista vaikuttaa juuri tätä laiskuutta hyödyntäen. En silti kehota ketään tekemään niin.

Tukholmassa on sarjamurhaaja vapaana, ja hänen jäljiltään löytyy kaatopaikoilta valkoiseksi kalkittuja naisten ruumiita. Niitä ei ole edes yritetty piilotella, vaan päinvastoin ruumiit on nostettu pystyyn kuin patsaat. Tyypillisen dekkarin kohdalla tämä olisi kirjan tärkein rikos, sitä jota se henkilökohtaisista ongelmista kärsivä sankaripoliisi ryhtyisi selvittämään. Tällä kertaa sarjamurhat ovat vain sivujuonne. Keskiössä on - tottahan toki - henkilökohtaisista ongelmista kärsivä kööpenhaminalainen sankaripoliisi Thomas sekä prostituoiduksi päätynyt liettualainen Masha. Näiden tarinoita kerrotaan kahdessa eri aikatasossa, ja kolmannen muodostaa sarjamurhaajan menneisyydestä kertova osuus, jota ei kylläkään kuljeteta kirjan loppuun saakka. Thomaksen tehtävänä on selvittää Mashan kohtaloa, ja sarjamurhaajasta ei oikein tunnu piittaavan kukaan.

Thomaksen osuus ei ole mitenkään ihmeellistä luettavaa. Hän on sairauslomalla ihan ymmärretävästä syystä, ja viinanhuuruiseen elämäänsä ei kuulu mitään kiinnostavaa. Mashan osa sen sijaan on kirjan tiukkaa ydintä. Hänen tarinaansa liittyy häikäilemätöntä itsekkyyttä ja suoranaista pahuutta, mikä luonnollisesti kiinnostaa lukijaa. Samaan aikaan se on kuitenkin uskottavaa, vaikkei suoranaisesti perustuisikaan tositapahtumille. Sarjamurhaajan lapsuuden taustat kylläkin koettelevat uskottavuuden rajoja, mutta kyllä hyväntahtoinen lukija voi nekin hyväksyä. Onhan teksti sentään kiinnostavaa, eikä kirjaa halua keskenkään jättää.

Kirjoittaja on sekä kirjailija että tv-käsikirjoittaja. Se on helppo uskoa, sillä kyllähän tässäkin on ajateltu filmatisointia heti alusta alkaen. Lopun ratkaisu"huipennuksen" kohdalla ei olla edes menty siitä, missä aita on matalin, vaan vieläkin vähän alempaa. Tapahtumat ovat yksioikoisia jopa elokuvaksi, saati sitten kirjaksi. Uskottavuus ei oikein jaksa kantaa mukana. Lukijaa jää myös harmittamaan se, miten kirjoittaja on haaskannut otollisia paikkoja rakentaa lisää jännitystä ja juonenkäänteitä. Mahtaako olla niin, että kokenut tv-käsikirjoittaja tietää, miten paljon elokuvaan saa tarinaa mahtumaan, ja sen vuoksi oikaissut toisessa päässä, jottei tulisi naputelleeksi sellaista, mikä ei kuitenkaan päätyisi valkokankaalle?

Kaikesta huolimatta luin tämän halukkaasti loppuun asti. Olen edelleen melkoisen kokematon dekkarien lukija, mikä saattaa vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Minä en haluaisi lukea samoja kliseitä aina uudestaan, mutta ehkä kokeneempi dekkaristi onkin tottunut niihin tai tietää jo, ettei niitä ole mahdollista välttääkään. Voisin joka tapauksessa kuvitella lukevani tämänkin kirjan jatko-osan aikanaan. Alkaa vain tulla sellainen tunne, että näitä dekkarisarjoja aloitellaan vähän joka puolella, ja niinhän asia ilmeisesti onkin. Saapa siis nähdä, mitä lopulta tulen lukemaan. Sattuuko se jatko-osa olemaan pinossa valmiina :)