Erik Axl Sund: Varistyttö

Erik Axl Sund: Varistyttö 

Suomennos: Kari Koski 

Otava 2014 

Sivuja: 415 

Erik Axl Sund ei ole kirjailijan nimi, vaan nimimerkki. Sen takaa löytyy kaksi miestä, joiden nimistä nimimerkki on väännetty. Onko todella niin, että kirjoilla täytyy olla vain yksi ainoa kirjoittaja, jos tarkoituksena on myydä niin paljon kuin suinkin? Niin kai, en ryhdy kiistämään pelkästään mutupohjalta.

En valinnut Varistyttöä lukemistooni aivan itsenäisesti, vaan Otava lähestyi minua lähettämällä ennakkokappaleen, joka sitten näytti riittävän mielenkiintoiselta, jotta myös luin sen. En ole kovin aktiivinen dekkarien lukija, vaikka useimmiten niistä nautinkin. Hyvä juoni ja vetävä kirjoitustapa tuottavat taattua viihdettä, ja siitähän tässäkin on kyse.

Juonta en ryhdy kuvaamaan, sillä sehän muuttuisi mielenkiintoiseksi vasta siinä vaiheessa, kun paljastaisin jo liikaa. Sen voin kuitenkin kertoa, että tässä on kosolti pahuutta: lasten hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, molempia kekseliäillä tavoilla. Se lieneekin tärkeää, sillä olisi puuduttavan tylsää lukea yhä uudestaan vaikkapa samankaltaisesta ryöstöstä, vaikka se olisi miten kekseliästä. Uusi kauhisteltava aihe sen sijaan tuntuu ainakin uudelta, jos ei nyt ihan virkistävältä sentään. Kuinkahan pitkälle sitä tietä on mahdollista kulkea?

Varistyttö koukutti vahvasti lukemaan. Yhdeltä istumalta en sitä olisi missään tapauksessa lukenut, mutta tulin mm. ottaneeksi kirjan luettavaksi tilanteissa, joissa olin kaavaillut tekeväni jotain ihan muuta. On sanomattakin selvää, että vielä yksi kappale oli vahvasti kuvassa mukana.

Tämä kirja on vasta trilogian ensimmäinen osa. Sen huomaa oikeastaan jo ennen kirjan loppua, sillä kun sivut hupenevat, käy yhä selvemmäksi, ettei tätä enää ehditä kunnolla paketoida. Taidokkaasti pakotetaan lukija kaipaamaan seuraavaakin osaa. Kieltämättä minunkin piti heti tarkistaa, joko olisi tiedossa, milloin se on luvassa. Tiedoksi Otavalle, että otan kernaasti vastaan seuraavankin osan ennakkokappaleena :)