lauantai 29. maaliskuuta 2014

Antti Tuuri: Vääpeli Matala lentää

Antti Tuuri: Vääpeli Matala lentää
Otava 1987
Sivuja 175 

Olen blogini aikana lukenut kahdeksan Tuurin romaania, mutten ainuttakaan novellia. Tilanne korjaantuu nyt yhden divarista löytämäni kokoelman voimalla. On hauska ajatus lukea toisinaan tutulta kirjailijalta jotain sellaista, mistä ei ole ikinä kuullutkaan. Sellaista, mikä ei ole saavuttanut klassikon asemaa, vaan pikemminkin on hautautunut unholaan. Tuuri on ehtinyt kirjoittaa valtavan määrän kirjoja, ja osan on pakko joutua sivuun valokeilasta, mutta aikanaan nekin ovat olleet uutuuksia, olleet näyteikkunoissa ja kenties mainoksissakin. Kirjat itse eivät ole muuttuneet miksikään, joten eivätkö ne voisi tarjota samanlaista lukuelämystä edelleenkin, olettaen etteivät ole tiukasti juuri julkaisuaikaansa sidottuja?

Vääpeli Matala lentää sisältää vain viisi novellia. Määrä on pienin, joka vastaani on tullut, vaikka kirjan pituus muuten on ihan normaali. Kerrontatyyli on tuttua: tämän kyllä tunnistaisi vaikkei kannessa olisi kirjoittajan nimeä lainkaan.

Kaksi novelleista on sisällöltään melkoisen kosteita. Vierailu kertoo suomalais-neuvostoliittolaisesta kauppaneuvottelusta, ja niminovelli Vääpeli Matala lentää kuvaa yhtä yötä kertausharjoituksissa. Kumpikaan ei ole tapahtuma, jollaisessa olisin ollut mukana, mutta tarinoitahan niistä kyllä kerrotaan.

Perintö oli tarinoista minulle mieluisin. Siinä pohjalaiselle minkkifarmille saapuu yllätysvieras oikein amerikasta saakka, mutta tulija ei saa talossa lämmintä vastaanottoa.

Lyhyt Kotiin kertoo miehestä, joka viettää yksinään joulua tyhjässä motellista. Tämä tarina jätti minut kylmäksi. Pisin tarinoista on Ihmisläheinen saneeraaminen on mahdollista. Siinä ostetaan vanha tehdas tarkoituksena ainoastaan lopettaa se pikapuolin. Vaikka kertomus sijoittuukin yli 25 vuoden taakse, se kuulostaa edelleen hyvin ajankohtaiselta.

Nämä olivat hauskaa luettavaa, ja melkoisen erilaisia kuin yleensä vastaan tulleet novellit. Koska Tuuri on kirjoittanut novelleitakin yli kymmenen kokoelmallista, niin luettavaa löytyy lisää mukavan paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti