keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan 
WSOY 2012 
Sivuja: 224 
ISBN: 978-951-0-38972-0 

Kari Enqvistin nimi on tullut vastaan useaan otteeseen mm. Esko Valtaojan kirjoituksissa. Tämä ei olekaan hämmästyttävää, sillä molemmat ovat saman alan miehiä ja tekstitkin ovat käsitelleet samaa aihetta. Enqvist on siis fyysikko, kosmologi, ja kirjan aiheena on uskonto. Minusta juuri tähtitieteilijöiden näkemykset uskonnosta ovat kiinnostavia, sillä heillä jos kellä on sanottavaa maailmankaikkeuden synnystä ja historiasta samoin kuin käsitys siitä, miten pikkuriikkisellä planeetanjyväsellä oikeastaan asummekaan.

Kirjan tarkoitus ei ole hyökätä uskontoja ja uskonnollisuutta vastaan, vaan tehdä havaintoja. Monilta osin ne ovat sävyltään kritisoiva, mutta sanoisin, että syystäkin. Enqvist korostaa useaan otteeseen sitä, ettei hän ole tulisieluinen ateisti, vaan täysin päinvastoin: hänen henkilökohtainen suhtautumisensa vaikkapa jumalan olemassaoloon täysin yhdentekevä. Niinpä hän aluksi perusteleekin sitä, miksi uskonnottomuutta ei voi pitää uskontona.

Laajan käsittelyn kohteena on myös tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu. Se aihe tuskin onkaan loppumassa aivan pian, sillä ainoa lopputulos tuntuu olevan, että uskontojen edustajat harvoin suostuvat keskustelemaan tieteen vaatimin pelisäännöin, jolloin mitään tulosta on mahdotonta syntyäkään. Tieteellisten teorioiden oleellisena vaatimuksena on, että ne on oltava falsifioitavissa, eli osoitettavissa vääriksi. Kukin voi esittää itselleen kysymyksen, että mikä olisi sellainen todiste, joka saisi heidät luopumaan uskostaan kertaheitolla ja kertakaikkisesti. Siten, ettei enää tulisi mieleen aloittaa lausetta "niin, mutta entäs jos sittenkin..."

Luonnollisesti jumalan olemassaolo ja elämän synty ovat aiheita, joita myös käsitellään tällaisessa kirjassa. Loppupuolella fokus kääntyy yhä enemmän kristinuskoa ja suomalaista yhteiskuntaa kohti. Kaapit ovat suorastaan luurankoja pullollaan, eikä ovikaan ole edes kunnolla kiinni, eli ihmeteltävää löytyy kosolti. Meidän evankelisluterilaisen kirkkomme lapsikaste on läheltä löytyvä esimerkki käytännöstä, jota on kovin vaikea pitää moraalisesti kestävänä. Etenkin, kun siihen liittyy veronkanto-oikeus.

Kirja oli alusta loppuun hyvin mielenkiintoista luettavaa, enkä kokenut siinä olleen minkäänlaisia suvantovaiheita. Enqvist ei kirjoita pelkästään mutupohjalta, vaan hän on nähnyt vaivaa ja tutustunut aiheeseensa muutenkin kuin vain kirjallisuudesta, tiedemiehen perinpohjaisuudella. Hänen oma uskonnottomuutensa auttaa asiaa ja tarjoaa mahdollisuuden suhtautua ilmiöihin ilman turhaa kiihkomielisyyttä. Sitä samaa voisi toivoa lukijoiltakin. Minä pidin tästä kovasti, ja kovasti alkoi tehdä mieli tutustua hänen muihinkin kirjoihinsa.

50 kommenttia:

  1. Ostin tämän juuri ja kiva kuulla, että Enqvistiin voi yhä luottaa täälläkin saralla. Luin (ja bloggasin) sen Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun selailin Enqvistin muita kirjoja, näytti Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kiinnostavalta. Hauska kuulla, että se on hyvä.

      Poista
  2. Hmm. Suhtaudun yhtä varauksella Enqvistin kirjaan uskonnosta kuin suhtautuisin arkkipiispa Kari Mäkisen kirjaan hiukkasfysiikasta...kuulostaa taas pahasti siltä että joku on lukenut Raamatun ensimmäisen sivun ja sen jälkeen keskittyy trivialiteetteihin (kreationistit keskittyvät samoihin trivialiteetteihin mutta se ei tee niistä vähemmän triviaaleja).
    No, Enqvist on yleensä ihan luettava kirjoittaja. Niin ehkä myös Kari Mäkinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa, että Enqvist kirjoittaa tätä nimenomaan uskonnottoman näkökulmasta; siinä hän on pätevä toisin kuin kukaan arkkipiispa olisi. Myöskään hän ei ole päästänyt itseään lainkaan noin vähällä taustoja tutkiessaan, eikä "vastapuolenakaan" ole pelkästään kristinusko Raamattuineen, vaikka niin helposti tuleekin mieleen.

      Kaikesta huolimatta suosittelen uskovien harkitsevan ennen tämän lukemista, etenkin jos eivät kestä kritiikkiä.

      Poista
  3. Hienoa, että toit tällaisenkin opuksen blogissa esille, uskonto (tai uskonnottomuus, eritoten) ovat aina aiheita, joista keskustellessa joutuu usein olemaan hiukan varpasillaan.
    Omalle lukulistalle päätyy tämä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopi blogiini oikein hyvin, sillä olen lukenut aiheesta ennenkin. Mm. Valtaojan ja Pihkalan sekä Heinimäen ja Niemelän keskustelukirjat.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen. Minulla on lukupinossa Dalai Laman Beyond Religion, mikä tuli kirjoituksestasi mieleen. Vaikka Dalai Lama onkin uskonmies, hän tunnustaa uskonnottomien näkökulman eikä tuomitse, vaan etsii tietä eteenpäin kaikkien uskontojen ulkopuolelta paremman yhteiselon tavoittelemiseksi maapallolla. Minusta tämä on tosi virkistävää kaikenlaisen kiihkoilun ja jännitteiden keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei kiihkoilijoita olisi, tämä kirja olisi todennäköisesti jäänyt kirjoittamatta, samoin kuin Dalai Lamankin kirja. Eihän näissä silloin mitään mielenkiintoa olisi.

      Poista
  5. Kas, Enqvistiltä on tullut uutta! Pitääpä laittaa muistiin, samoin tuo Dalai Laman kirja. Minäkin suosittelisin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjojat: se on kiva kokoelma esseitä monenmoisista aiheista Alzheimerista ja ydinpommista muun muassa uskonnottomuuteen. Samaa mieltä muuten lapsikasteesta: muutaman viikon ikäinen tyyppi joka ei osaa edes puhua saati pohtia eksistentiaalisia ja epistemologisia kiemuroita ei voi päättää halustaan kuulua tai olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan. Tuo on sama kuin lapsi liitettäisiin poliittiseen puolueeseen vanhempien jäsenyyden perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni puolue ja muukin järjestö on takuulla kateellinen kirkolle siitä, millaisin edellytyksin se saa pitää yllä jäsenmääräänsä ja toimintaansa.

      Poista
  6. Luin juttusi hyppien, koska itse hain tämän juuri eilen kirjastosta ja aloitin illalla. Palaan tänne, jahka olen lukenut kirjan :) Mutta Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat luin alkuvuodesta ja pidin siitäkin, joten eiköhän tämäkin uppoa. Pidän ainakin Enqvistin vähän poleemisesta ja kärjistävästä tyylistä.

    VastaaPoista
  7. No niin, mä kyllä kieltämättä suhtaudun kriittisesti silloin kun joku keskittää energiansa toisten maailmakatsomuksen lyttäämiseen. "mitä voisi sanoa, että uskovainen kerralla luopuisi uskostaan?" sellainenkin onkin sitten ihan eri juttu kun suhtaudutaan toiseen kunnioituksella ja arvostuksella. Vaikkei ymmärtäisikään. Ja minusta on epäloogista väittää, että ajatus Jumalasta on yhdentekevä ja sen jälkeen käyttää paljon aikaa ja energiaa tällaisen kirjan kirjoittamiseksi.

    Ja myös, läpi vuosituhansien vanhemmat ovat kasvattaneet ja liittäneet lapsensa omiin uskonto- ja kulttuurirituaaleihin. On hupsua ajatella että lapsen voisi kasvattaa arvotyhjiössä. Jos kasteeseen ei halua myöhemmin liittyä" ei siitä ole myöskään haittaa. Kasteen arvosteleminen kuulostaa taas heti siltä, kun uskoisi että siinä oikeasti tapahtuu jotain merkittävää? Ja nuori ehtii kyllä erota kirkostakin ennenkuin joutuu maksamaan penniäkään kirkollisveroa.

    No tää oli taas tää mun vaki-uskiskommentti. Sori kun se tuli vähän myöhässä :D kiintiöiden puolesta ja sillai ;) ehkä munkin pitää lukea tää ja todistaa sun olevan oikeassa, että "jos ei kestä kritiikkiä ni turha lukea"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "mitä voisi sanoa, että uskovainen kerralla luopuisi uskostaan?" Tuo liittyy vain siihen uskonnon ja tieteen väliseen suhteeseen osoittaen sen, ettei uskoon suhtauduta tieteellisesti. Jos suhtauduttaisiin, niin silloin uskon vääräksi osoittava todiste täytyisi olla olemassa. Koska ei ole, ei ole myöskään mielekästä yrittää todistella vaikkapa Jumalan olemassaoloa.

      Humen giljotiinin mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Niinpä lapsikasteen moraalisuutta ei voida perustella sillä, että niin on tehty ennenkin. Ja jos sen lapsen vanhemmat ovat vastentahtoisia, niin lapsi ei voi erota kirkosta ennen kuin on jo joutunut maksamaan kymmenyksensä kesätyöansioistaan.

      Keskustelu olisi kivaa ja kiinnostavaa, mutta tämän enempää en ole halukas sitä tekemään kirja-arvosteluni yhteydessä, eli tämä ei ole oikea foorumi. Mieluummin jatko vaikkapa sähköpostiin, jos on halua.

      Todennäköisesti sinun ei kannata tätä kirjaa lukea, siitä seuraisi pahaa mieltä. :)

      Poista
    2. no mä jatkan silti, ihan vähän vaan (ei siitä voi kamalasti haittaa olla). Ja on tietysti totta, ettei asioita voi johtaa siitä että jotain on aina tehty. viittasinkin siihen, miten arvotyhjiössä on mahdotonta kasvattaa: vanhemmat siirtävät väistämättä lapselleen arvojaan, uskomuksiaan, maailmankatsomustaan jne. Aina. Eihän se voi olla niin, että äiti tässä nyt rukoilee iltarukouksen, mutta että älä sä pikku-matti nyt kuuntele tai puutu tähän kun et ole vielä tarpeeksi vanha päättääksesi että haluatko rukoilla. Lapsista pitää tietysti kasvattaa avoimia elämän ilmiöille ja erilaisille elämänkatsomuksille, mutta sekin on mielstäni helpompaa kun on jokin oma identieetti olemassa.

      Ja kirkollisvero ei sentään ole kymmenyksiä, vaan keksimäärin 1,5% ja onhan se tosiaan totta, että jos vanhmmat ei anna suostumusta niin kirkosta voi erota vasta 18-vuotiaana.

      noh, voin mä jo lopettaa :)olisi paljon kaikenlaista jatkettavaa toki. mutta ajattelen, että me ollaan jo sen verran tuttuja ja voidaan tämmöisessä hyvässä hengessä näitä jankuttaa täällä silloin tällöin...?

      Ehköpä mä luenkin niin tiedetään sitten miten paha mieli tuli. heh.

      Poista
    3. Kovasti tekisi minunkin mieleni jatkaa, mutta en kuitenkaan tee sitä tässä.

      Poista
    4. Arvostan kovasti sitä, ettei kosmologi kohottaudu omiin sfääreihinsä vaan tulee mukaan arkeen.
      Tältä linjalta myös pieni muistutus: eikö ole väärin painotettua jos kosmologi tietämisensä koko arvovallalla käy lapsikasteen kimppuun;milloin lie joulupukin vuoro?

      Eikö ole parempi, että lapsi liitetään edes jonkinlaiseen arvomaailmaan; aika monissa tapauksissa vaihtoehtona saattaisi olla rockmusiikki?

      Panokset kannattaisi mieluummin suunnata sen kytköksen murtamiseen, joka on kirkollisveron ja kunnallisveron välillä:kirkkoon kuulumattomana en voi hyväksyä sitä, että nämä verot automaattisesti liitetään yhteen.
      Tässä asiassa taitaa kirkkohallitus juuri nyt valmistella offensiivia ilmeisesti peläten sitä, että lähiaikoina jonkin kunnan asukkaista yli puolet jäisi kirkon ulkopuolelle.

      Poista
    5. Minusta lapsikasteen ja joulupukin rinnastus ei toimi. Lapsikasteella on sitovia seurauksia myös kirkollisveron ulkopuolella, mm. uskonnonopetukseen liittyen. Joulupukilla ei ole.

      Ei lasta ole mahdollista kasvattaa arvotyhjiössä, ei edes rockmusiikilla (vaikka en oikein ymmärräkään, miten se liittyy arvomaailmaan).

      Ja tästä aiheesta en sitten jatka enempää täällä myöskään Anonyymin kanssa. Jos halua on, niin sähköpostiin, kiitos!

      Poista
  8. Jos uskovaisten on vaikea hyväksyä tiedemies Enqvistin kirjoituksia, helpompaa se on edesmenneen tiedemiehen, alkeishiukkasfysiikan (emeritus)professori K.V.Laurikaisen tapauksessa. Laurikainen pohti eläkkeelle päästyään elämänsä viimeiset vuosikymmenet uskon ja tiedon suhdetta ja pyrki löytämään Jumalan myös tieteellisen tiedon takaa. Nykyisin valtavirrassa seikkailevat vain uskonnottomat Enqvist ja Valtaoja uskontokritiikillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskovaisten kirjoituksia on hauska lukea, ne ovat niin poskettomia.

      Poista
  9. Juhani Venäläinen26. syyskuuta 2012 klo 14.50

    Olen lukenut useita Kari Enqvistin kirjoja ja hänelle on ominaista hyvä paneutuminen asiaansa sekä asiallinen ja kiihkoton esiintyminen. Tämä tulee esiin myös siinä, että Enqvist nimittää itseään ”uskonnottomaksi” ja välttää tällä tavoin monille sanan ”ateisti” aiheuttaman voimakkaan kielteisen mielleyhtymän. Käytännössä sanojen eroavaisuus riippuu siitä, miten kukin käsittää ko. sanojen merkityksen. Tiede ja monet humaanit aatesuunnat ovat pistäneet kirkon opit ahtaalle. Niinpä kirkon on ollut pakko muuttaa uskottavuuden takia käsityksiään nykyaikaa paremmin vastaaviksi. Tämä prosessi jatkuu edelleen.
    Olen lukenut myös K. V. Laurikaista, hänen yrityksensä löytää Jumala myös tieteellisen tiedon takaa, eivät olleet silloin, puhumattakaan tieteen nykyisestä kehitysvaiheesta, kovin uskottavia. Ei ole sattumaa, että suurin osa fyysikoista on uskonnottomia. Fysiikassa ja etenkin kvanttifysiikassa on kysymys kaiken olemassaolosta.
    Olen tilannut netin kautta myös Enqvistin kirjan, ”Uskomaton matka uskovien maailmaan ”, mutten ole sitä vielä saanut. Odotan suurella mielenkiinnolla kirjan saapumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertomasi perusteella uskon, että pidät tästäkin kirjasta.

      Poista
    2. Enqvistin uusi kirja oli erittäin hyvä ja hän oli joutunut kunnolla paneutumaan asiaan käymällä useiden eri uskontokuntien ja lahkojen kokouksissa. Paikka paikoin aika suorasanaista ja selkeää tekstiä. Ehkä loppupuollella meni tankkaamiseksi, kuten usein käy uskonnollissakin kirjoissa ja myös esim. Richard Dawkinsin teoksissa. Uskovallehan ei tällä kirjalla ole muuta merkitystä kuin todeta, että jälleen heidän uskoaan vastaan hyökättiin. Siihenhän ei muu auta kuin luja usko ja entistä tiuekempi faktojen kieltäminen.

      Poista
    3. Sitähän se usko juuri on, faktojen jonkinasteista sivuuttamista :)

      Poista
    4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  10. Hyvin lyhyesti ilmaistuna Kari Enqvist lähtee perusolettamuksesta, että energia ja aine on ensisijainen ja jopa ainoa todellisuuden muoto. Mielestäni aine-energia on vasta toissijainen eli sekundäärinen todellisuuden taso. Ensisijainen todellisuus on mieli-henki taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sinun mielipiteesi, Enqvistillä on omansa.

      Poista
  11. Täytyypä lukea tämäkin. Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat aiheutti lähinnä myötähäpeää. Antti Nylen käsitteli osuvasti kyseistä teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nylen käsitteli osuvasti jossain? Minä en ole sitä käsittelyä nähnyt, en ole nähnyt siihen viittausta tässä kommenttiketjussa enkä äkkiseltään löytänyt googlaamallakaan. Siispä koko tokaisusi merkitys typistyy kovin vähäiseksi, suorastaan olemattomaksi.

      Poista
    2. Sori,olin huolimaton, Antti Nylen: Halun ja Epäluulon Esseet. luku: uskonnollinen yksinpuhelu kommentoi Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoja

      Poista
    3. Minua hämmästyttää, kun Enqvistin uskonnonvastaisia tekstejä jotkut luonnehtivat "kiihkottomiksi". Nehän ovat kovin kiihkeitä. Nylén kommentoi Enqvistiä esseessään ansiokkaasti, kannattaa ehdottomasti lukea - Nylén on erittäin taitava kirjoittaja eikä ollenkaan yritäkään esiintyä minään "kiihkottomana asiantuntijana".

      Juha Sihvolalata ilmestyi viime keväänä teos "Maailmankansalaisen uskonto". Siinä hän korostaa sitä, kuinka tärkeää on perehtyä uskonnollisen ajattelun merkitykseen nykypäivän tilanteessa, tosiasiahan on kuitenkin se, että enemmistö maailman ihmisistä yhä edelleen nojautuu uskonnolliseen ajatteluun. Näin on siitä huolimatta että Enqvist ja muut kaikentietävät julistavat, kuinka tyhmää tämä uskonnolliuus on. En siis takoita että enemmistö on aina oikeassa, tarkoitan vain sitä, että uskonnollisen ajattelutavan taustojen pohtiminen ja ymmärtäminen on ehkä fiksumpaa kuin vain uskonnollisuuden tyrmääminen ja sen ajattelutavan edustajien leimaaminen typeriksi luonnontieteellisen tiedon pohjalta. Suosittelen Sihvolaa ja Nyléniä lukulistalle!

      Poista
    4. Tässä:
      http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/maailmankansalaisen_uskonto/

      Poista
    5. Nylénin esseistä en ole aivan vakuuttunut, ovatko ne minua varten. Sihvolan kirjaa kohtaan sen sijaan kiinnostus heräsi heti, koetan saada luettavaksi jossain vaiheessa.

      Poista
    6. "Antti Nylen käsitteli osuvasti kyseistä teosta."

      Antti Nylen sanoi esseessään Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoista lähinnä seuraavat asiat:
      1. Enqvist on väärässä
      2. Enqvist ei ummärrä uskonnosta mitään
      3. Nylen ei perustele mitään, koska Nylen ei perusta perusteluista.
      Miten Nylen mahtaisi määritellä käsitteen "inttäminen"?

      Poista
  12. Tämäpähon herättänyt hurjasti keskustelua ja mielipiteitä. Täytyy pistää lukulistalle :-) Oma suhtautumiseni vähän kaikkeen on kaikenlaista ääripäätä välttävä. Turvallista ehkä, mutta ääret suuntaan ja toiseen ovat kautta maailmanhistorian aiheuttaneet paljon kärsimystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut minun blogini syksyn hitti.

      Enqvist korostaa alussa, että hänen mielestään ei voi olla sellaista asiaa kuin ääriuskonnottomuus, ja että uskonto on hänelle itselleen aihe, joka ei herätä tunteita lainkaan. Jälkimmäistä on melko vaikea uskoa, siksi paljon hän jaksaa nähdä vaivaa oman kantansa kertomiseen. Näkyipä siitä viitteitä jo aiemmassa kirjassa Monimutkaisuuskin. Mutta ääri-ihmisenä Enqvistiä ei millään voi pitää, hän on mielipiteineen olennaisesti aivan eri sarjassa kuin uskonnolliset ääri-ihmiset.

      Poista
  13. Mielestäni Enqvist lähestyy asioita helposti ymmärrettävässä muodossa. Paljon puhuttu henkisyys uskonnollisessa mielessä on aika kaukana todellisesta pyrkimyksestä ihmisen todelliseen hyvinvointiin. Pikemminkin hyvin kahlitsevaa ja vanhoihin hallitsemiseen tähtääviin malleihin perustuvaa. Kaikessa uskonnollisessa näkemyksessä minua on aina hämmästyttänyt se lähtökohta että arvoja ja edellytyksiä ei todella päivitetä. Eri uskonnoissa luotetaan kijalliseen materiaaliin joka on kirjoitettu eri aikakausina erilaisten vallankäyttäjien ohjauksessa ja erilaisten kirjoittajien toimesta. Suurelta osin tuomitaan ihminen lähtökohtaisesti erehtyväiseksi ja syntiin taipuvaiseksi. Miten sitten kirjalliset lähteet kirjoittaneet ja aineiston toimittaneet olisivat ihmisinä jotenkin ylivertaisen oikeassa tai muuttuneet matkalla kaikkitietäviksi. Kuten absurdi käsitys jonka mukaan jotkut uskon ihmiset ovat pyhimyksiä tai jumalan profeettoja tai milloin mitäkin. Varmaan ollut paljonkin todella hyvään pyrkiviä ihmisiä mutta ihmisiä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli taannoin mieleeni, että mitäpä jos (joku) kirjoittaisi kirjan, joka alkaisi näin: "Tämä kirja sisältää ainoana lopullisen ja muuttamattoman totuuden kaikesta ja on kirjaimellisesti totta kokonaisuudessaan." Ja sitten laittaisi sinne mitä lystää. Jos joku toinen sitten päättäisi valaa katsomuksensa tämän teoksen varaan, ei toinen voisi sitä kiistää, koska kirjahan on sen uskon valossa suurin totuus. Luultavasti (tai pikemminkin toivottavasti) tämä uusi oppi ei saisi uskonnon statusta ihan noin vain, mutta lopulta kyse olisi pelkästään uskojien massasta ja perinteistä. Sen vuoksi kirjoittaja tekisikin viisaasti julistaessaan tekstin olevan peräisin ammoisilta ajoilta eikä vain viime kesän ryyppyreissuilta.

      Tämän karrikoidun esimerkin jälkeen nostankin kysymyksen, mikä tekisi tästä uudesta kirjasta vanhoja huonomman?

      Poista
  14. Mistähän se johtuu että kristillisen uskon kritiikki jää aika usein jossain määrin yksipuoliseksi tai jopa vääristeleväksi. Johtuneeko se ymmärtämättömyyden sokeudesta vai siitä että eräiden seikkojen käsittelyn alaiseksi ottaminen johtaisi 'tieteellisen' ymmärryksellisyyden umpikujaan.
    Tuossa joku kirjoitti että uskovaisten kirjoituksia on hauska lukea. Enqvist kertoo käyneensä monissa hengellisissä kokouksissa; mutta missä määrin hän mahtanee olla perehtynyt esim. kirjoihin lähetyskentiltä tai elämäkertoihin, joista saattasi käydä hieman selville, mitä se niin sanotusti uskovaisena eläminen käytännössä on. Tuollaista 'hauskaa lukemista' voisi olla vaikkapa aluksi Pirkko Jalovaaran toimintaan liittyvän Rukousystävät -yhdistyksen Rukousystävä -lehden vuoden 2013 ensimmäinen numero. Näkökulmaa voisivat antaa Tuure Vapaavuoren ja Leena Kaartisen kirjat. Erityisen suositeltavina pitäisin, vaikka aivan aluksi luetttaviksi, helluntailaisen Veikko Mannisen elämäkertakirjoja "Mannisentie" toim. Maija Hurri, sekä "Jumalan ja ihmisten palveluksessa ..." toim. Risto Siltanen. Ja lisää mielenkiintoista: Jaakko Romu: "Romu mutta maksettu", Toivo Pohjolainen: "Altti Viljanen, Uruguayn apostoli", jne jne luettavaa kyllä riittäisi. Ja omakohtaisesti sitä kokemuksellista tietoa on tietenkin saatavissa sen jälkeen kun on vastannut "Kyllä" tuohon Jeesuksen kutsuun "Tule ja seuraa minua". - 'Hauskoja lukuhetkiä'.

    VastaaPoista
  15. Kyllä on vaikea uskonnottoman suhtautua kunnioituksella uskovaan - Anu Silfverbergiä ehkä lukuunottamatta. Muut tuntuvat järjestään suhtautuvan alentuvasti uskossa oleviin. Kunnioituksesta ei puhettakaan.
    Samaan tapaan Enqvistin ko. teos on läpeensä irvivä, ahdasmielinen, kaunainen, uskontoa ja uskovia halveksuva, alentuvasti suhtautuva, täikammalla epäkohtia haravoiva, omahyväinen, muka-hauska teos. Hän ei yritäkään ymmärtää uskonnon syvintä olemusta. Hänelle uskonto näyttää olevan pikkumaista, irvokasta ulkokohtaista teatteria ja korruptoitunutta vallankäyttöä.

    Oma jumalansa hänelläkin näyttää olevan: luonnontiede.



    VastaaPoista
  16. Mikä ihme sitten on tuo Anonyymin huutama "Uskon syvin olemus"? Uskonnothan ovat olleet historian saatossa juuri pikkumaisia, irvokasta ulkokohtaista teatteria ja korruptoitunutta vallankäyttöä. "Syvin olemus" ei oikein välity esiin uskonnollisten raivoamisen keskeltä. "Syvinpään olemukseen" ei ainakaan mahdu ulkopuolisen kritiikin sietäminen, uskonnollinen ihminen on pian kurkussa kiinni jos hänen uskontonsa sisältöä tohtii epäillä. "Syvimpään olemukseen" sisältynee siis jonkinasteinen viha/pelkotila kaikkea muuta ajattelua vastaan. Uskonnotonkin voisi vihastua, kun hänen uskonnottomuuttaan uhataan tai halveksitaan. Toisaalta, jos hän tällöin kävisi häntä loukanneen uskonnollisen kimppuun, alentuisi hän samalle tasolle tämän kanssa ja uskonnottomuus olisi itse asiassa vaarassa ajautua jonkinlaiseksi uskonnoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Syvin olemus" ei myöskään liene täysin horjuttamaton, sokea usko kohteeseensa; usko, jolla ei ole mitään rationaalisia perusteita ja jota siksi on myöskin mahdotonta kumota tai pönkittääkään millään tieteeseen perustuvilla perusteluilla. Tämä samainen seikka tekee mielestäni järkiperäisen keskustelun uskon asioista aivan turhaksi, koska lähtökohta nimenomaan on se, että järkeä ei saa käyttää.

      Poista
    2. Jokainen tiedemies, sekä kristitty että uskonnoton, ymmärtää toki, ettei Jumala itse ole fysikaalinen, biologinen tai psykologinen objekti, niin että luonnontieteet voisivat esittää Hänestä argumentteja puolesta tai vastaan. -Vai ymmärtääkö?

      Tiede tutkii maan päällä olevan tiedon määrää ja kehitystä. Jumalan, Jeesuksen tai Marian taivaallinen asema sen sijaan on transsendentaalinen tai metafyysinen kysymys. Tälle tontille luonnontieteillä ei ole mitään annettavaa.

      Järkeä tosiaan saa käyttää.

      Poista
    3. Koska toteat, että järkeä saa käyttää, niin voitko antaa (lyhyen) järkiperäisen perustelun sille, miksi tuo mainitsemasi Jumalan fysikaalisuuden ym. ulkopuolisuus on niin itsestäänselvää miltä saat sen kuulostamaan?

      Poista
    4. Jos uskoo, että Jumala on olemassa (puhun nyt kristinuskon Jumalasta), uskoo myös että Jumala on kaiken alkuunpanija. Tästä seuraa loogisesti, että Hän on silloin myös luomiensa luonnonlakien ja materian yläpuolella/ulkopuolella. Voidaan siis olettaa, että tällöin on kyse jostain aineettomasta voimasta. Monien uskovien ja uskonnottomien ongelma on mielestäni se, että he näkevät Jumalan melkoisen kapeasti. Jos Jumala on olemassa, Hän on jotain todella suurta ja meille pitkälti käsittämätöntä.

      Kyllä Jumalaa, uskoa ja uskontoa silti voi ja kannattakin tarkastella järkiperäisesti, mutta uskonnot eivät mitenkään taivu keskustelemaan vain mekaanisen tieteen maailmankäsityksen sisällä. Koko todellisuuden tulkinnat ovat väistämättä riippuvaisia filosofiasta, ideologiasta ja mahdollisesti uskonnosta.

      Järkiperäistä tulkintaa uskonnosta harrastavat mm. uskonnonfilosofit, jotka pohjaavat näkemyksensä esim. tietoteoriaan, metafysiikkaan ja uusiin metaeettisiin teorioihin.

      Analyyttisessä keskustelussa on oleellista pitää uskomusten moraalinen tai historiallinen (pragmaattinen) arviointi erillään tiedollisesta (episteemisestä) arvioinnista.



      Poista
  17. uskovien kaikki puheet ja kirjoituksethan ovat ...sarkasmia...ihmettelin itsekin ensin mitä höpöttävät aina sekavia....kunnes tajusin ettei ole muuta mahdollisuutta kuin...sarkasmi :-)

    VastaaPoista
  18. No en ostanut kirjaa enkä suosittele muillekaan, vaan luin kirjaston kirjan ja oli pettymys, kun otsikkokin oli, ehkä tarkoituksellakin, ikään kuin kahdella tavalla ymmärrettävissä. Paremmin sisältöä kuvaava vaikkapa: 'Uskomattoman eli siis ei-uskovan matkayritys uskovien maailmaan'. Vain siis yritys siinä mielessä, että se on vähän kuin olisi kirjoittanut matkakirjan jostain maasta toisten matkakokemusten perusteella itse käymättä paikan päällä.

    VastaaPoista