Franz Kafka: Oikeusjuttu

Franz Kafka: Oikeusjuttu

Suomennos: Aarno Peromies

Otava 1975 (alkup. 1925), 214 sivua (+30 sivua poistettuja ja keskeneräisiä osia)

ISBN: 951-1-18402-4

Oikeusjuttu päätyi luettavakseni Prahan matkan vuoksi. Oli kiva ajatus liittää kirjallisuuskin matkaan jollain tapaa, ja Kafka oli siihen luonteva valinta.

Kirja alkaa päähenkilö Josef K:n pidätyksellä, joka tapahtuu äkkiarvaamatta. K. ei osaa arvata pidätyksen syytä, ja arveleekin aluksi koko tilannetta pilaksi. Varsin pian käy selväksi, että tässä on tosi kyseessä, mutta mitään muuta pidätyksestä ei selviäkään. Tiedustellessaan mistä häntä syytetään, vastaavat pidättäjät vain, ettei sen kertominen ole heidän asiansa. Itse asiassa koko kirjan aikana ei viitata mitenkään siihen mistä K:ta syytetään, eikä myöskään siihen mistä muita ihmisiä on aiemmin syytetty.

Josef K. edustaa tavallista, järkevää ihmistä, jonka käsitykset oikeuslaitoksesta perustuvat normaaliin oikeuskäsitykseen. Kirjan oikeuslaitos sen sijaan on jotain aivan muuta. Se on dystooppinen byrokratiahirviö, joka on levittäytynyt joka puolelle. Sen takana on laki, joka ei ole ihmisten hallittavissa. Se ei ole ihmisten luoma, eikä sitä voi muuttaa: se elää omaa elämäänsä ja on enemmän jotain jumalan tai pyhän hengen kaltaista kuin kokoelma säädöksiä.

Samoin oikeusjuttu on levittäytynyt K:n ympärille. Siellä täällä tuntuu olevan ihmisiä, joilla on jotain tekemistä hänen juttunsa kanssa, ja yllättävät ihmiset tietävät siihen liittyviä asioita, jotka ovat K:lle itselleenkin uusia. Toisinaan taas paikat ovat kuin Liisan ihmemaassa; ikinä ei voi arvata mitä lähimmän oven takaa löytyy.
Tämä teksti on kopioitu osoitteesta http://kaikenvoilukea.blogspot.fi
Oikeusjuttu on hieman kuin jättimäinen novelli. Sitä voi tulkita ja etsiä vertauskuvia ynnä piilomerkityksiä loputtomiin saakka. Novellimaisuus ulottuu tavallaan tasoa syvemmällekin, sillä kirjan loppupuolella pappi kertoo K:lle tarinan, jota he saman tien käyvät tulkitsemaan lukijan puolesta! Oman lisänsä tähän piirteeseen tuo se, että Kafka ei saanut kirjaa milloinkaan valmiiksi, eikä kaikkia osia siten ole hiottu loppuun saakka. Kirjan lopussa onkin mukana joukko keskeneräisiä katkelmia, joiden sijainti kirjassa ei käy kunnolla selväksi. Niiden lisäksi on myös lyhyitä yliviivattuja pätkiä, joiden sijainti tosin on kerrottu, mutta ainakaan minun kirjassani sijainti ei vaikuttanut osuvan yksiin tekstin kanssa.

Pelkäsin etukäteen, että kirja olisi minulle ylitsepääsemättömän vaikea. Alkukankeuden jälkeen lukeminen kuitenkin sujui mukavan jouhevasti, ja tarinaa oli oikein mukava seurata. En kuvittele saaneeni tästä irti kuin pienen osan, mutta pidin siitä. Olen varma siitä, että Kafkan oikeuslaitos tulee pyörimään mielessäni vielä pitkään.

Viime aikoina Oikeusjuttua ovat lukeneet myös Jokke, Margit, Kirjahiiri ja Ida.