Markus Hotakainen: Alavilla mailla hallanvaara

Markus Hotakainen: Alavilla mailla hallanvaara - Kertomuksia Suomen säästä

Kansi: Laura Noponen

Helsinki-kirjat 2012, 159 sivua.

ISBN: 978-952-5874-55-6

Sää on peruspuheenaihe, josta kaikki voivat puhua keskenään. Voi päivitellä sen huonoutta tai hyvyyttä tai kertoa toiveistaan. Kevyen jutustelun lisäksi siitä voidaan keskustella vakavamminkin: muistella ammoisina aikoina alati mollottavaa aurinkoa tai kauhistella, miten kesät talvet piti hiihtää höyläämättömillä lankuilla ylämäkeen. Sään lisäksi ilmastokin on viime vuosina päässyt kaikkien huulille.

Sään suosion huomioonottaen luulisi, että siitä riittäisi yllin kyllin mielenkiintoisia tarinoita ja sattumuksia. Uskon näin olevankin, mutta tähän kirjaan niitä ei valitettavasti ole juurikaan päätynyt. Kirjoittaja on lähtenyt tarkastelemaan säätä itsenäisyyden ajalta vuosikymmenittäin. Kultakin vuosikymmeneltä tarkastellaan vain joitain seikkoja, jotka onneksi vaihtelevat, sillä muuten kyseessä olisikin vain kuiva tilastokatsaus. Lämpötila on selvästi tärkeimmässä asemassa, mutta niinhän se on keskusteluissakin.

Minä pidin eniten kohdasta, jossa kerrottiin hallaan liittyvistä yksityiskohdista ja sen torjunnasta. Sen kaltaiset  aiheet olisivat kiinnostaneet enemmänkin, mutta kirjassa niitä ei juuri enempää ole. Ilmastoon liittyvät asiat olivat seuraavaksi kiinnostavimpia, enkä tarkoita pelkästään sitä, miten esim. 30-luku oli huomattavan lämmintä aikaa.

Kirjassa on paljon taulukoita ja suhteellisen vähän tekstiä. Jälkimmäinen on kaksipiipuinen juttu: jos tekstiin ei keksi kiinnostavia täkyjä, on parempi pitää se mitaltaan lyhyenä. Toisaalta niitä kiinnostavia seikkoja haluaisi lukea enemmänkin, mutta tarkastelun keskittyessä etupäässä nimeroihin ja tilastotietoihin, on mielenkiintoa vaikea pitää yllä.

Numeroita pullollaan olevat taulukot ovat mahdollisimman epähavainnollinen esitystapa, ja myös rutikuiva. Aivan äkkiä en keksinyt, miten saman tiedon voisi yhtä tiiviissä tilassa esittää paremmin, mutta uhraamalla lisää tilaa ja vaikkapa värejä olisi kirjan yleisilmeestä saanut tyystin toisenlaisen. Värien käyttö lienee kustannuskysymys, mutta sivujen lisäämisen pitäisi sentään onnistua kivutta. Tällaisenaan vaatii aivan liian suurta mielenkiintoa, että näin monta numeerista taulukkoa sisältävä kirja voisi päätyä koko kansan luettavaksi. Ja siihenhän säästä kertova kirja käsittääkseni juuri pyrkii.

Kirja oli minulle pienoinen pettymys kaikessa tilastopainotteisuudessaan. Tällaisenaan sitä voisi käyttää ratkaisemaan vaikkapa riitoja siitä, oliko jonain vuonna niin kovat pakkaset tai helteet kuin muistellaan, mutta suoraan luettavaksi en oikein jaksa suositella.