Tommi Liimatta: Muovikorvo

Tommi Liimatta: Muovikorvo

WSOY 2007, 158 sivua.

Muovikorvo kuuluu samaan sarjaan Aksel Sunnarborgin hymyn ja Nilikin kanssa, sijoittuen niiden väliin. Kaikille kolmelle on yhteistä se, että ne liittyvät jollain tapaa Aksel Sunnarborgiin. Muovikorvossa ja Nilikissä häntä ei esitellä, mutta vaikka onkin vain sivuosassa, niin jos hänet aiemmasta kirjasta tuntee, niin ei joudu ihmettelemään hahmon irrallisuutta muusta sisällöstä.

Muovikorvossa on jälleen eri päähenkilöt, vaikka Aksel ja enonsa Gunnar ovatkin kuvassa mukana. Nyt tarkastellaan Gunnarin kotiseudulla asuvia naapuruksia; erikoista taiteilijaa Huuskos-Ekiä ja hänen naapuriaan Eetviä aikuisine poikineen. Naapuruksilla on jotain epämääräistä kränää keskenään. Kirjan edetessä välien historiaa valotetaan pikkuhiljaa, ja lopussa kaikki langat solmitaan yhteen tavalla, josta pidin kovasti.

Tavalliseen tapaani luin lyhyydestään huolimatta tämänkin kirjan lyhyissä pätkissä, mikä ei ollut hyvä asia. Tätä lukiessa saisi nimittäin olla kaikki kerralla tuoreessa muistissa, muuten kappaleista jää kovin irrallinen jälkimaku. Joukossa onkin pätkiä, jotka eivät juoneen liity kuin etäisesti, pysyen sentään jollain tapaa aihepiirissä.

Liimatan kieli on miellyttävää luettavaa, ilmaisussa on viehätystä. Sen sijaan sisältönsä puolesta tämä ei sijoitu elämän sileälle puolelle, vaan mukana on melkoisen epämiellyttäviä tapahtumia. Nilikin mainitsin tuovan mieleeni Jari Tervon ja Arto Salmisen, ja tämän yhteydessä kävi samoin, tosin Tervosta muistuttaa vain se tapa, jolla juoni suppenee lopussa yhteistä nimittäjäänsä kohti.

Etenkin tämä pokkariversio on pieni kirja mitoiltaan, mutta kansien välissä oleva osuus ylittää ulkomuodon reilusti.

Kansista puheenollen, kaikissa kolmessa on täysin eri tyyliset kannet, eikä yksikään ole kovin häävi. On tietysti hyvä yrittää jotain muuta edellisen epäonnistuttua, mutta se ei automaattisesti tarkoita parannusta :)

Muovikorvon päällä ovat seisoskelleet myös Kirjavinkkien Hannu, koira helvetistä ja Ibdrahim.