keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja
Suomennos: Tuula Friman
WSOY 2011 (alkup. 2009), 141 sivua.

Olen jo autuaasti unohtanut, mistä Lasnamäen lunastaja päätyi lukulistalleni, kun kirjaston jonossa kului niin pitkään. Varatessani olin autuaan tietämätön mm. siitä, että kirja on valittu Viron parhaaksi romaaniksi 2008. Ylipäätään odotin jotain muuta.

Kirja kertoo tarinan vironvenäläisestä äidistä ja hänen tyttärestään. Äiti on ollut alusta asti yksinhuoltaja. Neuvostoliiton hajoaminen muuttaa elämän kertaheitolla, eikä vähiten siksi, että itsenäistyneessä Virossa venäläinen kansanosa ei olekaan yhtä kovassa huudossa kuin aiemmin. Saatuaan potkut töistä he joutuvat niin ahtaalle, että äiti ryhtyy tilapäisesti ilotytöksi.

Lyhyestikin kuvailtuna juoni kuulostaa siltä, että siitä olisi ollut tuloksena selvästi pidempi kirja. Varsinkin loppua kohti käy hyvin selväksi, ettei kirja tule päättymään millään helpolla, odotetulla tavalla, vaan odotettavissa on jotain yllättävää tai novellimaista. Niin tosiaan onkin, ja oma jälkimakuni heti lukemisen päätyttyä oli, että tässä ei ollut kyseessä edes pienoisromaani vaan pikemminkin ylipitkä novelli. Vaikutelmaa vahvistaa osaltaan se, että koen tarinassa olevan useita vertauskuvia, mutta ainakaan äkkiseltään en kykene sanomaan mitä ne kuvaavat.

Novellien yhteydessä olen joskus puhunut niiden lukemisesta "paljaaltaan", siis teksti tekstinä ja kaikki symboliikat ynnä muut piilomerkitykset sivuutettuina. Tämä kirja toimii paljaanakin, mutta oivaltaminen arvatenkin toisi mukanaan sen viehätyksen, jonka perusteella tämä on vuotensa parhaaksi valittu.

Tarina on varsin sympaattinen, samoin kuin sen päähenkilöt. Kaikessa lyhykäisyydessäänkin se ehtii kritisoida materialistista elämänmenoa ja omaisuuden palvontaa. Sitä kautta lukija pakotetaan suomaan ajatus sille, mikä on tärkeää ja mikä ei niinkään. Ei ehkä mitään ennen kuulumatonta tai ainutkertaista, mutta ihan hyvä muistutus. Kotimaassaan tämä varmasti toimii vieläkin paremmin. Suomalaisen silmään iskee vahvasti mm. se, miten hyvä sosiaaliturva meillä onkaan.

Muita arvosteluja voi katsastaa vaikkapa seuraavilta: Noora, Hanna, Jaana ja Jenni S.

4 kommenttia:

  1. Pyörittelin tätä jo kädessäni kirjakaupassa, mutta valitsin sitten toisen virolaisen, Viivi Luikin, kirjan. Mutta haluan kyllä tämänkin lukea, sillä Viro ja virolaisuus kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Viro ja virolaisuus kiinnostaa, niin silloin tämä tosiaan kannattaakin lukea!

      Poista
  2. Oli kiinnostava lukea tämä, sillä sain juuri kirjan lahjaksi yhdeltä kirjabloggajalta. En ole lukenut ollenkaan virolaista kirjallisuutta (koska Oksasen Puhdistus on kuitenkin suomalainen) ja siksikin odotan tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, tämä oli ensikosketus virolaiseen kirjallisuuteen.

      Poista