tiistai 29. marraskuuta 2011

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Siltala 2011, 328 sivua.

Kovin raskaan Ihmisyyden jälkeen kaipasin leppoisampaa luettavaa, ja Kerjäläinen ja jänis oli arvattavasti juuri sellainen. Ennalta tiesin sillä olevan jotain yhteyttä Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen, mikä edelleen vahvisti leppoisaa ennakko-odotusta.

Tuntuu hieman turhalta ryhtyä kuvailemaan sellaisten kirjojen juonta, jotka ovat olleet yhtä paljon esillä blogistaniassa kuin tämä, mutta ehkä nyt lyhykäisesti kuitenkin. Romanialainen mies lähtee ihmiskauppiaan matkaan päätyen tämän leivissä Suomeen kerjäläiseksi. Sattumalta hän kohtaa jäniksen, he lyöttäytyvät yhteen ja kohtalo alkaa johdattaa heitä ympäri maata.

Joudun häpeäkseni tunnustamaan, etten enää muista riittävän tarkasti, mitä kaikkea Jäniksen vuodessa tapahtuikaan, mutta joka tapauksessa suuren mittakaavan yhtäläisyydet Kerjäläisen ja jäniksen kanssa ovat niin suuria, että tässä on kyseessä pastissi. Myös yhdistäviä yksityiskohtia on, esimerkiksi päähenkilöiden nimet Vatanen ja Vatanescu.

Siinä missä yksityiskohdat ovat olemassa vain tehdäkseen pastissista ilmiselvästi tunnistettavan, on Kyrö onnistunut mainiosti myös mukailun kaikkein vaikeimmassa osuudessa, eli saanut tekstinsä vaikuttamaan tyyliltäänkin Paasilinnamaiselta. Muistaakseni Jäniksen vuodessa ei Vatanen edennyt ryysyistä rikkauksiin, toisin kuin vastineensa Vatanescu. Tämä henkilön menestystarina onkin tyypillisempää Paasilinnan muulle tuotannolle ja vahvistaa osaltaan vaikutelmaa hänen kirjoistaan.

Toki mukana on Kyrön omaakin kädenjälkeä. Koko tarina on tuotu nykypäivään, jossa se on kiinni varsin tiukasti. Parinkymmenen vuoden kuluttua tämän lukeminen voi jo vaatia lähihistorian tuntemusta, mutta toisaalta tätä ei mielestäni ole tarkoitettukaan pelkästään itsenäisenä kirjana luettavaksi, joten joka tapauksessa lukijalta vaaditaan hieman enemmän. Kyrön kädenjälki erottuu selvästi mm. siinä, että hän tuntee urheilun perinpohjaisesti, enkä muista mitään sen kaltaisia elementtejä Paasilinnan kirjoista, joita aikanaan olen lukenut koko joukon.

Miten sitten tähän pitäisi suhtautua niiden, joiden Paasilinnat ovat jääneet lukematta? Kyllä Kyrö sen verran hyvin kirjoittaa, että tämän silloinkin jaksaa lukea, mutta se ei voi olla vaikuttamatta kokemukseen. Jos antaisin tähtiä, niin yhden joutuisin nipistämään pois niiltä lukijoilta, joiden esitiedot eivät ole kunnossa. Paasilinnan lukijoille puolestaan tämä on pakollinen kirja sekä siksi, että se varmasti osuu heidän lukuhermoonsa että sinä kunnianosoituksena, joka se eittämättä on.

Blogistaniassa Kerjäläinen ja jänis löytyy ainakin Susan, anni.M:n, Amman, Morren, ja Nooran kartoilta.

9 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Säästelen edelleen joululomalle tätä; yksi takuuvarmasti hyvä kirja pitää sinne olla :-)

    VastaaPoista
  2. Hauska ja mielenkiintoinen näkökulma! Minä en käsittääkseni ole lukenut yhtään Paasilinnaa, ehkä, ajasta ennen blogia kun ei voi olla ihan varma, joten en kiinnittänyt kieleen huomiota kuten sinä. Sen sijaan Risto Jarvan Jäniksen vuosi filmatisointi on minulle tärkeä elokuva, joten tunsin olevani kuin kotonani. Nyt jäin kuitenkin miettimään, mahdoinko missata jotakin, kun itse alkuperäinen kirja on lukematta, hmm... :)

    VastaaPoista
  3. Booksy: Sivumäärästä huolimatta tämä on nopeasti luettu, joten joudut varaamaan joulullesi muutakin luettavaa :)

    Amma: Minunkin viimeisimmästä Paasilinnasta lienee jo kymmenisen vuotta aikaa, mutta silloin luin useamman peräjälkeen ja tyyli alkoi tuntua tutulta. On vaikea arvailla kuinka suuri vaikutus lukemisella ja lukemattomuudella on tähän kirjaan. Toisaalta sinulla olisi nyt hyvä tilaisuus kääntää koko asetelma päälaelleen ja katsoa miltä Jäniksen vuosi näyttääkin vasta jälkikäteen luettuna!

    VastaaPoista
  4. Minulla on sama tilanne kuin Ammalla, etten ole lukenut yhtään Paasilinnaa, mutta Jäniksen vuosi -elokuva on kovin tuttu. Pidin tästä kyllä kovasti!

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitetty teksti! Minulle ei ollut tätä lukiessani Paasikivi ollenkaan tuttu (nojuu ei ole vieläkään..), mutta siitä huolimatta pidin tästä kyllä aika paljon! Tosin huomasin lopun menevän minulta hieman ohi, olikohan siinä kohtaa merkittäväkin Jäniksen vuosi -osuus?

    VastaaPoista
  6. En yhtään muista millainen Jäniksen vuoden loppu oli. Paasilinnan kirjoissa on yleensä ollut kovin onnelliset loput, eli Kerjäläisenkin kohdalla se voisi kohdistua hänen tuotantoonsa laajemmin, vaikkei suoraa viittausta Jäniksen vuoteen olisikaan.

    VastaaPoista
  7. Tuomas Kyro on saanut minutkin vakuutettua taidoistaan. Tama lienee seuraavana lukulistalla. Kiitos arviosta. :) Yritan haalia taman kasiini ja lukea lapi joululoman aikana, joka kestaa kuukauden verran. Kiire tulee mutta tama lieene yksi jonka suoritan Suomessa ollessani kannesta kanteen!

    VastaaPoista
  8. Minua tämä ei hurmannut ihan niin totaalisesti kuin olisin toivonut. Vatasen makuun päästyäni en saanut Vatanescusta ihan niin paljon irti... mutta kieli on kyllä terävää ja oivallukset suorastaan viiltäviä.

    VastaaPoista
  9. Tämä blogistan on hieno paikka. En itse ole lukenut Paasilinnaa, mutta sinä olet.

    Näen Kyrön tekstissä aika paljon vaikutteita muiltakin, mutta tutustun ensin AP:n tuotantoon, siinä on miljoonan niteen aukko, tai kuinka paljon niitä onkaan luettu.

    Olen itse asunut sekä Koivukylässä, että Puistolan aseman vieressä, joten joku kiinnike oli kirjaan.

    Urheiluasiasta en ole ihan samaa mieltä, koska odotin George Hagin olevan isossa roolissa, lisäksi Maricica Puicaa ei mainittu, eikä mitään muuta voimistelijaa kuin Comaneci. Lisäksi Nastase lisäksi myös Björn Borgin ensimmäinen vaimo oli romanialainen huipputennispelaaja, kauhean sisällä romanialaiseen urheiluun en ole :)

    VastaaPoista