Lähiseutukirjastomatkailua: Omena

"Isi, koska me mennään taas kirjastoretkelle?" Näin kysyi tyttäreni minulta reilu viikko sitten. Viime viikon lauantai olisi ollut erinomainen päivä, mutta kohtalo oli merkannut sen kalenteriin pyhäinpäivänpunaisella, joten emme yrittäneet tempoa suljettuja ovia. Onneksi maailma ei loppunut tuohon päivään eikä edes jännittävään, monella ykköselläkään merkattuun päivämäärään, vaan koitti vielä uusikin lauantai, jona ainoa kirjastoja koskeva vaikeus liittyisi valinnan vaikeuteen. Jos kesällä nimittäin valitin sitä, että vain kovin harva kirjasto on lauantaina auki, niin nyt ylistän eritoten Helsinkiä siitä, että lähestulkoon kaikki kirjastot olisivat ottaneet meidät auliisti vastaan. Valintamme päätyi kuitenkin Espooseen ja Ison Omenan kirjastoon, joskin valinnan perusteet liittyivät enemmän kyseisen kauppakeskuksen elokuvalliseen viihdetarjontaan.

Olen käynyt Ompun kauppakeskuksessa ennenkin, joskin useita vuosia sitten, mutta kirjastossa en ole tullut piipahtaneeksi. Pidän edelleen tällaista sijoittelua kauppakeskusten yhteyteen erinomaisena, eritoten vuodenaikana, jolloin ulkona liikkuminen ei kauheasti houkuttele.

 

Tilojensa puolesta Entressellä on käynyt paljon Omenan kirjastoa parempi tuuri, sillä se oli saanut ison, yhtenäisen tilan käyttöönsä. Omenan kirjaston tunnusomaisin piirre on se, että se on sijoitettu kauppakeskuksen käytävän eri puolille, ja välissä ei siis ole pelkkä käytävä vaan kuilu. Onneksi sentään kuilun yli johtaa kolmekin siltaa, joten etukäteen ei ole tarpeen tehdä valintaa siitä, haluaako vierailla taidelainaamossa ja aikuisten tieto- ja kaunokirjallisuusosastolla vai haluaako lainata, palauttaa ja tutkia lastenosastoa.

Kumpikin puoli on tilana melko tylsä, sillä sisään tullessa ei etenkään aikuisten puolella näe muuta kuin tasaisessa rivissä pönöttäviä kirjahyllyjä. Ilmeisesti tilaa ei ole aivan niin paljon kuin olisi tarpeen, sillä muunlaiseen sijoitteluun ei liiemmin ole mahdollisuuksia, jollei esillä olevista kirjoista olla valmiita karsimaan. Juuri tästä sijoittelun ahtaudesta johtuen en saanut onnistunutta kuvaa aikaan (lasiset seinät heijastivat niin paljon, että niiden läpi tulos ollut kelvollinen), joudutte siis käyttämään mielikuvitusta ylläolevan kuvan kera.

Mukava yksityiskohta Arvid Järnefeltin teemavitriini. Kuten kuvasta näkyy, oli esillä aika mukavasti iäkkään näköisiä, mutta hyväkuntoisia kirjoja. Sijainti on oivallinen, sillä näyttelyksi saakka näistä ei vielä riitä, mutta silti ovat sopivasti esillä kirjallisuudesta kiinnostuneen yleisön nähtävillä.

Toinen kiinnostava havainto oli itsepalveluvaraushylly. Sen toimintaan en perehtynyt otsikkoa paremmin, mutta näköjään automaatio on asia jota ajetaan yhä enemmän kirjastoonkin. Lainaus- ja palautusautomaatithan ovat jo aivan arkipäiväisiä. Tavallaan tämä vapauttaa kirjaston henkilökunnan "tärkeämpiin" tehtäviin, mutta samalla suuntaus on selvä: kustannukset alas. En oikein tiedä miten tähänkään tulisi siis suhtautua. Toistaiseksi varausten nouto on toiminut oikein hyvin virkailijankin välityksellä, mutta ehkä tässä ei keskiössä olekaan asiakkaan kokemus.

Ihan kiva Omenankin kirjasto siis oli, mutta samanlaista kateusefektiä ei päässyt syntymään kuin Entressen kohdalla. Tilojen avaruus on seikka, jolla on ratkaiseva vaikutus tunnelmaan.