Juha Klementti: Kuin veljet

Juha Klementti: Kuin veljet

Kirjalabyrintti 2011, 480000 merkkiä.

Tarkkaavainen lukija on jo huomannut, että tavallisesti ilmoittamani sivumäärän sijaan tuossa kuvan alapuolella onkin pituus merkkeinä. Kyseessä on siis ensimmäinen e-kirja, jonka olen lukenut. Kirjalabyrintti tiedotti uutuuskirjastaan, joka kuulosti ihan kiinnostavalta. Kyseinen kustantamo julkaisee ainoastaan e-kirjoja, joihin olen suhtautunut aika penseästi. Minä haluan pitää kirjaa kädessäni ja merkitä lukemisen edistymistä kirjanmerkillä. Jos ei tiedä montako sivua on kulloinkin lukenut, niin mistä tietää lukeneensa lainkaan? Tiesin syksyllä ostamani älypuhelimen toimivan myös e-lukijana, joten päätin antaa mahdollisuuden. Odotukseni olivat kylläkin kovin matalalla, sillä eihän tuollaista nelituumaista näyttöä voi millään verrata paperille painettuun sivuun.

Ennakkoluuloisuuteni osoittautui todella pahasti vääräksi. Ei tarvinnut lukea montaakaan ruudullista, kun olin jo myyty. Puhelinta on huomattavasti kevyempi pitää kädessä, ja sivun, ei kun ruudun, kääntö onnistuu helposti sillä samalla kädellä. Kirjasinkoon saa säädettyä mieleisekseen, ja vaikka kyseessä ei ole edes se luettavuutta edistävä e-paperi, on jo puhelimenkin ruudulta paljon parempi lukea kuin olisin uskonutkaan. On syytä olettaa, että varsinaisten e-lukijoiden näyttö ei häviä paperille yhtään, kiitos sen säädettävän kirjasinkoon. Ruudun pienuuskin on lopulta hyvä asia, sillä jos lukee samaan tapaan kuin minä, eli mm. syödessä, tahtoo kirjassa aivan liian usein hukkua se rivi, jota olikaan lukemassa. Pienellä ruudulla sitä ongelmaa ei juurikaan ole, sillä näyttöön mahtuu kerrallaan vähemmän tekstiä kuin usein luen uudestaan ihan vain sen rivin hukkaamisen vuoksi. Silti sitä mahtuu tarpeeksi, että lukeminen on yhä sujuvaa.

Minä olen siis e-kirjalle täysin myyty. Ehdottomasti suurin heikkous on se, että nykytilanteessa suomenkielinen kaunokirjallisuus täytyy käytännössä ostaa; kirjastojen valikoimat ovat kovin suppeita. Se seikka toivon mukaan korjaantuu ajan myötä, joten tulevaisuus näyttää valoisalta.

Sitten itse kirja-arvosteluun. Nimi Kuin veljet viittaa päähenkilöihin Sakuun ja Jakkeen, kahteen teinipoikaan, jotka ovat vastikään täysi-ikäistyneet. Molempien suunnitelmissa on hakea opiskelemaan TKK:lle ja sukelluskalastaa niin paljon kuin mahdollista. Tai sitten toisessa järjestyksessä, miten vain. En voinut välttyä ajatukselta, että voisiko kirjailija valita samaistumiskohteet ja sen kautta kohderyhmänsä vielä huonommin? Opiskelijaelämään siirtymässä olevat nuoret miehet, joiden vapaa-aika täyttyy urheilusta ja siitä välttämättömästä, eli seksikokemusten metsästyksestä. Missä ihmeen välissä he kirjoja lukevat?

Pikkuisen pinnistämällä kykenen tuntemaan itseni riittävän nuoreksi samaistuakseni päähenkilöihin. Apua siihen saan mm. siitä että olen itsekin käynyt TKK:n ja ihan pikkuisen kokeillut vapaasukellustakin. Poikien harrastus, sukelluskalastus, vie kirjasta suuren osan. Jos se ei yhtään kiinnosta, niin edessä on työläs lukurupeama. Mainittakoon siis tässä, että sukelluskalastus on ilman laitteita ja lisähappea tapahtuvaa harppuunakalastusta. Kuulostaa kiinnostavalta, jos vain pääsee yli hengityksen pidättelyn epämukavuudesta. Itse olen kerran sukeltanut uimahallissa 50 metriä, ja se oli kaikkea muuta kuin mukava kokemus, eikä silti ole todennäköisesti edes alkusoittoa sille, mitä tuossa kalastuksessa tehdään koko ajan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen paikkaan; Suomeen ja Floridaan sekä kolmeen eri ajankohtaan; vaihto-oppilasvuoteen, TKK:n pääsykokeisiin sekä puoli vuotta kokeiden jälkeen. Kerronta ei etene kronologisesti vaan luvut hyppivät edestakaisin. Se toimii tässä kirjassa todella hyvin, sillä lukija pysyy helposti kärryillä siitä missä ajassa milloinkin ollaan, ja tarinaan tulee jännitystä sen kautta, ettei tiedetä kaikkea mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tyyliltään teksti on helppolukuista, eli melko yksioikoista.

Tärkein teema kirjassa on Sakun aikuistuminen ja kasvaminen eroon perheestään. Hän on tottunut siihen, että vanhempia totellaan ja heille kerrotaan kaikki. Vastineena siitä hänen ei tarvitse huolehtia taloudellisista seikoista, vaan opiskelijanakin hänellä on täysi ylöspito. Tarinan edetessä tulee eteen tilanteita, joissa pojan ja vanhempien intressit eivät kohtaakaan, ja Sakun on tehtävä valintoja sen suhteen, mitä hän elämältään haluaa. Tässä kohtaa kertomus tarjoaakin monelle nuorelle ja vähän vanhemmallekin tutun samaistumiskohdan tarjoamatta kuitenkaan valmista vastausta. Toisaalta Jakke edustaa sitten toista puolta, hän on oman valintansa tehnyt jo aiemmin ja elää omalla tyylillään. Kumpaakaan ei leimata sen kummemmin onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi.

Kirjan tarjoama näköala nuorten miesten elämään on aika kapea: mukaan ei mahdu muuta kuin ne aiemmin mainitut kolme asiaa: koulu, harrastukset ja ihmissuhteet. Voi hyvin esittää kysymyksen, että mahtuuko sen ikäisen maailmaan edes muuta. Tuskin, joten sikäli tämä on ihan hyvä valinta. Maailma esitetään sellaisena kuin päähenkilöt sen kokevat. Esim. koulusta ei mainita juuri muuta kuin että se on ja päättyy, ja muun aikaa painostaa taustalla asiana, jolle pitäisi uhrata aikaa ja ajatusta, muttei viitsisi. Juuri niinhän se on.

Kaiken kaikkiaan sanoisin tämän olevan kohtuullisen yksioikoinen kirja. Kaikki mitä siinä on, on luettavissa tekstistä suoraan. Piilomerkityksiä ei tarvitse pelätä, niitä ei ole. Kustantajan tiedotteen mukaan kirjailija työstää parhaillaan toista romaaniaan, joka pohjautuu hänen kokemuksiinsa rauhanturvaajana Kosovossa. Sen perusteella, miten hän kuvailee tässä kirjassa sukelluskalastusta, odotan mielenkiinnolla mitä rauhanturvaajuudesta tuleekaan seuraamaan!