perjantai 10. joulukuuta 2010

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Atena 2010, 375 sivua.


Tämä kirja tuli lukulistalleni Leenan suosittelemana. En enää muista, mitä kirjasta ajattelin etukäteen listalle lisätessäni, mutta ainakaan en ollut yhtä innostunut kuin suosittelija. Arvelin ennalta, että nimessä mainittujen salakäytävien laatu vaikuttaisi pitkälti omaan kokemukseeni, sillä jos ei ole kyse selkeästä fantasiasta, on tapahtumien uskottavuus minulle tärkeä asia. Pikainen vilkaisu arvostelemiini kirjoihin kertoo, ettei fantasia juuri kuulu suosikkeihini.

Olli Suominen on nelikymppinen kustantaja, jonka elämä on mallillaan. On perhe, talo, luottamustoimia ja työkin sujuu kivasti. Sitten kuvaan astuu menestyskirjailija Kerttu Kara, joka on Ollin lapsuudenihastus. Kerttu on kirjoittanut bestsellerin Elokuvallinen elämänopas, ja elokuvallisuuden teema kantaakin läpi koko kirjan (siis Harjukaupungin salakäytävien). Toisen puolen tarinasta muodostavat 30 vuoden takaiset kesät, joita Olli muistelee ja noista näkee unia. On harmi, ettei juoneen voi oikein viitata tämän enempää tulematta samalla paljastaneeksi liikaa, sillä tämän kirjan kohdalla juonesta voi todella puhua, sellainen on olemassa.

Aivan alusta tulivat mieleeni Yöjuttu-lehdet, joita luin innokkaasti joskus 12-vuotiaana. Ollin elämä on nimittäin juuri yhtä leppoisaa ja mallillaan kuin kauhutarinoiden alussa ihmisillä on tapana. Kaikki on oikeastaan niin mitäänsanomatonta, että jotain on pakko tapahtua. Se, että kustantaja hukkaa sateenvarjoja yhtenään eri paikkoihin, on ihan kiva yksityiskohta, ja omalta osaltaan korostaa Ollin arjen tasoa: sateenvarjo on kiinnostavin asia hänen elämässään.

Alussa lukija ei voi yhtään aavistaa, miten salakäytävät tulevat liittymään kuvaan. Ovatko ne jotain todellista vaiko kuvaannollista? Jos todellista, niin mitä niihin liittyy? Kauhuako kenties? Toden sanoakseni käytävien merkitys jäi minulle hieman epäselväksi. Se on harmi ottaen huomioon, että ne on mainittu jo teoksen nimessä. Insinöörinä tapanani on suhtautua asioihin kovin konkreettisella tavalla, jolloin vertauskuvalliset merkitykset saattavat jäädä tarpeettoman voimakkaasti taka-alalle. Insinöörille täytyy siis kertoa tuollaiset asiat rautalangasta vääntäen.

Siinä missä Ollin elämästä kerrotaan kaikki heti alusta pitäen, on Kerttu pitkään arvoituksellisempi hahmo. Muut henkilöt ovatkin nykyhetkeä kuvaavassa osassa vain pienessä sivuosassa. Muistelujaksoissa mukana on viisi muutakin lasta. Kuten arvata saattaa, on menneillä tapahtumilla merkitystä nykyhetkellekin - mitäpä niitä muuten kertomaankaan.

Harjukaupungin salakäytävissä on kaksi erilaista loppua. Lukija saa kirjassaan sattumanvaraisesti(?) yhden, ja toinen on luettavissa Atenan verkkosivuilla. Minun mielestäni tämä on huono ratkaisu. Ajatellaanpa sitä vaihtoehtoa, että kirja nousee aina klassikoksi asti. Jokaiseen kirjaan on painettu maininta siitä, että toinen lopuista löytyy tietystä verkko-osoitteesta. Löytyykö se vielä silloinkin, kun harjukaupungin salakäytäviä luetaan edellisen vuosisadan tärkeimpien kirjojen listalta? No, todennäköisesti siinä vaiheessa asia on ratkaistu jotenkin muuten, vaikka sitten painamalla molemmat versiot kirjaan, kuten nytkin olisi pitänyt tehdä. Toinen näkökulma on se, että minusta romaani on lineaarinen teosmuoto. Otan kirjan käteeni, ja luen sen alusta loppuun. Suljen kirjan, ja se on valmis. Siinä missä tapahtumat tekstissä saavat poukkoilla minne tahansa, ei itse fyysinen teksti saisi haarautua ja jakautua ympäriinsä. Minun mielestäni kaiken tulisi olla kirjan kansien välissä ja luettavissa järjestyksessä. Kirjailijan tehtävä on laatia tekstinsä sellaiseksi, mikä hänestä on paras. Jos hän onkin laatinut teokselleen kaksi vaihtoehtoista loppua, on hänen tehtävänsä valita kumpi niistä on parempi, ja julkaista vain se. Tällaisenaan tilanne on minusta ihan turhaa kikkailua.

Mainitsin elokuvallisuuden kantavan läpi koko kirjan. Siitä löytyykin useita viittauksia klassikkoelokuviin, joiden tunteminen olisi epäilemättä eduksi. Itse en ole nähnyt mainituista leffoista kuin jonkun yksittäisen, mutta se ei silti tuntunut pahemmin haittaavan, sillä kun elokuvallisia tilanteita maalaillaan lukijan silmien eteen, niin minä ainakin osasin vaivatta nähdä ne sieluni silmin ja uskoakseni ymmärsin mitä kirjailija oli tarkoittanut. Se seikka, etten ole tuollaisia klassikkojakaan nähnyt, kertoo etten selvästikään ole mikään filmifriikki. Kirjoittaja arvatenkin on, ja asiantuntevuudesta oli tässä kirjassa hyötyä.

Minä pidin Harjukaupungin salakäytävistä. Luultavasti en edelleenkään innostuisi siitä arvostelujen perusteella, mutta jotain vetoa kirjassa vain on, sillä jokainen lukusessioni päättyi siihen, että pohdin voisinko lukea vielä vähän lisää. Sitä ilmiötä ei tapahdu kuin hyvien kirjojen kohdalla. Takaliepeessä Kirsi Piha on todennut Taivaalta pudonneesta eläintarhasta seuraavasti: "Taivaalta pudonnut eläintarha on sellainen kirja. Sellainen, jota ensin odottaa. Sellainen, jonka lukee ahmien. Ja sellainen, jonka luettuaan kiroaa, että se tuli luettua sillä olisi ihanaa jos tuo kokemus olisi vielä edessä." Voisin sanoa ihan saman tästä kirjasta.

11 kommenttia:

  1. Kirsi Pihan luonnehdinta sopisi mainiosti myös Jääskeläisen edelliseen romaaniin "Lumikko ja yhdeksän muuta", jonka luin marraskuussa. Tämän "Harjukaupungin salakäytävät" aion nyt ottaa mukaani pienelle matkalle viikonloppulukemiseksi.

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva kuulla insinöörimiehen mielipide kirjasta! :) On se hyvä, että olet aloittanut blogin, niin itsekin saa välillä vähän erilaista näkökulmaa kirjoihin. :)

    VastaaPoista
  3. Kirsi Piha on hyvin kiteyttänyt tuota todella hyvän kirjan luonnetta; ihan jo lukiessa alkaa harmittaa, että sitä mukaa kun lukee, kirjan sivut vain vähenevät ja vähenevät..ja kohta se onkin lopussa, ja sitten tuleekin jo suru suorastaan.

    Harjukaupungin salakäytävät oli minulle aikalailla alusta loppuun yhtä hurmosta, pidin valtavasti kaikista vivahteista, salakäytävineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvästä ja selkeästä arviosta! Luulen, että mulla olisi aika samanlaiset fiilikset ko. kirjasta, ainakin muiden Jääskeläisen teosten perusteella ja sen perusteella, mitä olen tästä kirjasta kuullut. Loistavaa, mukanaan vievää lukemista, hienoa ja erilaista kerrontaa - mutta kuitenkin sellaista, etten jaksaisi aina lukea mitään niin kummallista, ja se kaksi loppua -ratkaisu kuulostaa tosi ärsyttävältä. Myös muut kuin insinöörit voivat arvostaa selkeää ja konkreettista lukemista. ;)

    VastaaPoista
  5. Jori, olet meän suosikki. Näitä kirjoituksia on tosi mielenkiintoista lukea, vaikka samasta kirjasta olisi lukenut jo useamman bloggauksen.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kommenteista! Mukavaahan näitä arvosteluja on kirjoittaa kun joku niitä lukeekin.

    VastaaPoista
  7. Puit hienosti sanoiksi sen mikä minuakin ärsytti kahden lopun loukussa, kiitos siitä! Insinöörinäkökulmasi on upea :-)

    VastaaPoista
  8. Kiintoisaa;-) Nyt olen sitten edelleen kahden vaiheella, että lähetänkö tämän kirjan joululahjaksi insinööriystävälleni...Minä en ole insinööri, mutta olen niin naiivi, että otin nämä salakäytävät todesta. Olen saanut asiaa myös vahvistusta.

    Minäkään en pidä kahden lopun kikkailusta. Minä en siis missään tapauksessa halua tietää muuta loppua kuin mikä minulla on kansien välissä!

    Minusta oli Olli on oudolla tavalla jännittävä. Vähän kuin joku ufo tai sitten niitä miehiä, joista tietää, että 'hiljaisissa vesissä ne...'

    Minäkään en pidä fantasiasta, mutta pidän maagisesta realismista ja surrealismista. Pasin kirja on viime mainittua, sillä ainostaan minä en löytänyt tästä kirjasta väreitä David Lynchin filmeihin, vaan eräs herra ilmoitti, että 'tämähän on selvää Twin Peaksia. Ehkä pitää olla jonkun verran filmifriikki, että tästä innostuu niin kovasti kuin minä: Istuin ulkona lumisateessa tätä lukemassa, sillä en voinut olla lukematta edes niitä hetkiä jolloin vein vanhaa koiruuttani ulkoilemaan.

    Yksi asia on kiveen hakattu: Pasi kirjoittaa ihan eri tyylillä kuin kukaan suomalainen mieskirjailija. Minusta tämä kirja olisi vientituote!

    VastaaPoista
  9. Leena: Lähetä vain. Tai jos et lähetä, niin älä anna ainakaan sen insinööriyden olla esteenä. Minun on vaikea uskoa, että salakäytävien todenmukaisuus olisi jollekin se ylitsepääsemätön este, joka tekisi kirjasta tykkäämisen mahdottomaksi.

    VastaaPoista
  10. No, ehkä hän sitten saa Harjukaupungin salakäytävät...;-)

    VastaaPoista
  11. Kirja oli kyllä niin pakkopullaa melkein puoleen väliin asti. Lainasin kirjan kirjastosta ja kovin oli suosittu kun sen jouduin varaamaan.
    Minusta Olli oli henkilönä erittäin ahdistava. Elämä ei ole niin mustavalkoinen kuin Olli haluaa sen olevan.
    Se että Olli kirjassaan mollaa kokoajan vaimon elämäntapaa oli todella surkeaa luettavaa. Toivottavasti vaimo ei palaa enään Ollin tossun alle.
    En kyllä suosittelisi kirjaa ystävälleni.
    -Wille-

    VastaaPoista