Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä
Otava 1980
Sivuja: 189
Juoni ei tässä kirjassa selvästikään ole tärkein, siksi vaatimaton se on. Huomattavasti enemmän vaivaa on nähty mm. sen kuvaamisessa, kun päähenkilö Illu pääsee seksuaaliseen kanssakäymiseen isänsä työmaan keittäjän kanssa. Kuvailu on niin yksityiskohtaista, että on makuasia, onko kyse pornosta vai ei.
Iso Vaalea on entinen uimari, ja kaupungin halutuin nainen. Hän on myös Illun haaveissa, joskaan tämä käy ilmi vasta kirjan loppupuolella, jolloin he pääsevätkin tekemisiin keskenään. Alkupuolella puolestaan liikutaan Illun kaveriporukassa, ja yksi heistä saa surmansa väkivaltaisesti.
Jos kuvailuni kirjan tapahtumista on sekavaa, niin se osuu aika hyvin kohdilleen. Kyllähän ne tapahtumat kerrotaan ja vieläpä järjestyksessäkin, mutta ne eivät liity yhtään mihinkään. Katsotaan vain lyhyttä, päivän tai parin pätkää, joka ei ole tärkeä muiden kuin sen kuolleen kannalta, eikä koko jaksoa edes seurata kaikkien kantilta. Sen sijaan tärkeä osuus on henkilöiden kertomilla tarinoilla, jotka ehkä kertovatkin heistä muuta kuvailua enemmän.
Nykylukijan näkökulmasta on kiinnostavan erilaista se, miten nuoret kolmikymppisetkin miehet ovat sotaveteraaneja, ja ovat olleet mukana sellaisissa tapahtumissa, jotka nykyään jo tuntuvat kovin etäisiltä.
Melko sekava tunnelma tästä kirjasta jäi. Arvatenkin se vaatisi tulkintaa ja tarkempaa perehtymistä auetakseen paremmin, mutta minä en muutenkaan ole sellaisen kirjallisuuden ylin ystävä, vaan pidän suoraviivaisemmasta lähestymistavasta. Vähän tämä taisi hukkaan mennä, kun en kunnolla ymmärtänyt lukemaani.
Kiinnostava huomio tuo "kolmikymppiset sotaveteraanit". Sitä on jotenkin niin tottunut siihen, että sotaveteraanit ovat vanhoja miehiä.
VastaaPoistaNiin, kirjassa tilanne taisi olla juuri päinvastoin, vanhoja veteraaneja ei kai ollut lainkaan.
PoistaNäkisin Jääkiekkoilijan kesän Veijo Meren eräänlaisena irtiottona, jolla on hetkensä. En tiedä, oliko hänellä alun perin tarkoituskin lopettaa kirjoittaminen tähän, mutta jotenkin kirjasta jäi semmoinen "käytetään nyt tämä joviaali aikakausi hyväksi ja kirjoitetaan ronskimmin"-fiilis. Meri oli varmasti tympääntynyt siihen, että hänet lokeroitiin sotakirjailijaksi.
VastaaPoistaLienetkö Jori lukenut muutakin Merta (Mereä?), mutta kyllä tästä tekijän tunnistaa. Pieni on suurta, arkipäiväisyys riittää "juoneksi" ja "tapahtumiseksi". Oma suosikkini on "Everstin autonkuljettaja", jossa vain ajetaan ja lopussa käydään kahvilla! Nykyisistä kirjoittajista näen Petri Tammisen Meren selkeänä, hieman tiivistävämpänä perillisenä.
Elokuva on kirjalle erittäin uskollinen hyvässä ja pahassa. Ongelma on mielestäni Kirsti Otsamo, joka tekee Isosta Vaaleesta mielestäni liian anakronistisen. Oli äärimmäisen hankala sisäistää elokuvan sijoittuvan sotakrapulaiseen Suomeen.
Tuossa uran lopettamisen osaamisessa on mielestäni jotain todella kiehtovaa. Kuin Sibelius musiikkipuolella. Mutta Meri on kyllä osannut kadota tyystin. Missäköhän mies mahtaa parhaillaan majailla?
Olen lukenut vain Manillaköyden, joka oli muuten toinen bloggaamani kirja. Näin jälkikäteen katsoen fiilikseni siitä on parempi kuin tekstini antaa ymmärtää. Kyllähän näissäkin kahdessa on nähtävissä yhtäläisyyksiä.
PoistaSotakirjailijaksi lokeroinnin kannalta on kiinnostavaa, että Jääkiekkoilijassakin on sotaa mukana sen verran kuin on. Olisi hauskaa ajatella sitä piikkinä lokeroijia kohtaan, eli Meri olisi tahallaan sisällyttänyt sotatarinoita sellaiseenkin kirjaan, joka kertoo ihan muusta.
Kiitoksia kommentistasi, sait minut kiinnostumaan Merestä ihan uudella tavalla!