20 kysymystä

Minut haastettiin peräkanaa kahteen kymmenen kysymyksen haasteeseen. Kiitokset haastajille, on aina mukavaa tulla huomioiduksi tällä tavalla. Samaan syssyyn pyydän anteeksi sitä, että tapani mukaan en lähetä haasteita eteenpäin. Pienoisen viiveen jälkeen tulevat vastaukseni tässä.

Ensin kysymykset kirsimaaritin blogista:

1. Minkä ikäisenä kävit ensimmäisen kerran kirjakaupassa?
En yhtään muista. Arvatenkin joskus lapsena, mutten edes muista millaista kirjallisuutta olen ollut ostamassa. Itse luin etupäässä sarjakuvia ja ne vähät kirjat sain joko lahjaksi tai hain kirjastosta. Luultavasti olen kirjakaupassakin käynyt joululahjojen tähden.

2. Mieleenpainuvin kirjan kansi?
Tämä on siitä kiitollinen kysymys, että muistikuva ratkaisee. Jos joku ei tule mieleen, niin selvästikään se ei voi olla mieleenpainuvin. Valintani tähän ei ole hieno tai kaunis, vaan täsmälleen päinvastoin: Tommi Liimatan kirjan Aksel Sunnarborgin hymy kansi oli niin tylsä, että se voittaa mennen tullen monta taidokkaasti suunniteltua.

3. Käytätkö  "oikeita" kirjanmerkkejä? Jos et, niin minkälaisia "korvikkeita" käytät?
Ajattelen käyttäväni ihan oikeita merkkejä. Olen yllyttänyt tyttäreni tekemään niitä minulle ihan paperille, ja ne on sitten laminoitu. Jostain syystä kuitenkin minulle on vakiintunut pysyvästi käyttöön Gummeruksen Kukan päivän kutsujen kutsusta hätäpäissäni leikkaamani suikale, jossa alun perin oli allekkain Juhani Tammisen, Mike Pohjolan ja Jake Nymanin kuvat. Minua huvitti ajatus siitä, että Tammisen kaljuuntuva päälaki vahtisi lukemistani. Sittemmin merkki on rispaantunut ja Tamminen vähitellen kulunut pois kokonaan, mutta samaa hätämerkkiä mieluiten käytän edelleen. Niin, ja se valvominen on sittemmin jäänyt, sillä jossain vaiheessa se alkoi häiritä ja käänsin merkin nimenomaan kasvot poispäin.

4. Paras lukupaikka eri vuodenaikoina - talvella, keväällä, kesällä, syksyllä?
Päivänvalo on paras valaistus, mutta ei suora auringonvalo. Kirkkaalla säällä varjossa on parasta lukea, ja taustallakaan ei saisi olla liian kirkasta valoa tai mitään liikkuvaa. Myöskään suomenkielistä puhetta ei saisi kuulua, mutta muuten en ole äänten suhteen herkkä. Jos täytyy lukea keinovalossa, niin täysspektri- eli päivänvalolamppu on yliveto. Luen mieluiten selälläni pötköttäen, mistä on hyvä siirtyä sulavasti päikkäreille.

5. Löytyykö kodistasi kirjoihin liittyviä tavaroita (oheistuotteita)?
Kirjahyllyähän minulla ei edelleenkään ole, mutta Umodel kirjapidike kylläkin, joka on mainio eritoten sellaisten kirjojen kohdalla, joita on raskasta pidellä muuten tai eivät edes aukea kunnolla.

6. Onko sinulla kirjastokassi? Jos on, minkälainen?
Kirjastokassia ei ole, enkä ole ikinä ajatellut sellaista tarvittavankaan. Joku laukku tai reppu on useimmiten joka tapauksessa mukana, enkä ruukaa lainata kirjastosta kovin montaa teosta kerralla, vaan mieluummin käyn usein.

7. Oletko käynyt kirjastoautossa?
Tottahan nyt kirjastoautossa. Sellainen pysähtyy noin 50 metrin päässä kotioveltani, mutta koska töistä pääsee ruokatunnilla näppärästi oikeaankin kirjastoon, on auton käyttö jäänyt tosi vähälle.

8. Matkustat johonkin kaupunkiin, kummassa ensin käyt, kirjastossa vai kirjakaupassa?
Keräilen kirjastokortteja, joten kirjasto on itsestäänselvä vastaus. Muutenkin olen aika huono kirjakauppojen asiakas, mutta kirjaston ovi sen sijaan kuluu ahkerasti.

9. Oletko lukenut kirjaa ääneen (romaani, tietokirja, runokirja. lastenkirja...) jossakin tilaisuudessa?
En. Häissäni oli morsiamen ryöstö, ja sain tehtäväkseni lukea runoja vastikään lahjaksi saamastamme kirjasta. Mutta tuskin tuota lasketaan.

10.  Löytyykö kirjahyllystäsi keittokirja?  Jos löytyy, niin millainen?
Kuten viitoskohdassa sanoinkin, ei minulla ole kirjahyllyä, mutta keittokirjoja löytyy silti. Eniten olen käyttänyt perinteistä Kotiruoka-kirjaa, mutta oppikirjaksi tehty Kokin käsikirja on ollut yllättävän antoisa. Kuvitukseltaan se on ankean tarkoituksenmukainen, ja sama pätee tekstiinkin. Mutta hyvin käytännöllistä tietoa siinä on paljon.


Sitten Tuulevin blogin kysymykset:

1. Minkäikäisenä opit lukemaan?
Opin lukemaan vasta koulussa. Olisi sen varmaan aiemminkin voinut oppia, mutta opetusta siihen olisi tarvittu. Lapsena luin etupäässä sarjakuvia, joten en koe menettäneeni mitään.

2. Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
Ei luettu. Tai jos luettiin, niin olen unohtanut sen autuaasti (anteeksi vain lukijalle).

3. Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
Sain lukea, mutta vain Aku Ankkoja luin melko paljon. Nyttemmin nekin ovat saaneet osakseen enemmän sitä arvostusta, joka niille kuuluukin.

4. Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
Romaaneja joskus teininä, mutta kovin vähän silloinkin. Tietokirjoja vähän aiemmin, mutta en niitäkään merkittävästi. Hyllyssämme ollutta tietosanakirjasarjaa eivät muut juuri käyttäneetkään, mutta minä kyllä käytin sitä tyydyttämään tiedonjanoani.

5. Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
Muutaman kerran vuodessa. Korkeintaan kymmenen.

6. Kuinka usein käyt kirjastossa?
Noin kerran viikossa. Joskus harvemmin, joskus useammin. Pääsen töistä ruokatunnilla kirjastoon oikein näppärästi, joten siitä ei tule ylimääräistä vaivaa oikeastaan yhtään. Sen vuoksi en myöskään lainaa isoa pinoa kerralla.

7. Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
Keräilen kirjastokortteja, joten jos minulla ei ole jo valmiiksi lainausoikeutta paikalliseen kirjastoon jonkun kirjastoyhteistyön tai aiemmin hankitun kortin kautta, niin ilman muuta yritän käydä. Olen myös joitain kertoja käynyt vieraalla paikkakunnalla pelkästään saadakseni kirjastokortin.

8. Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
En juurikaan. Luen vain suomenkielistä kirjallisuutta, ja sitä saa hyvin kirjastosta. Ulkomailla voin nopeasti piipahtaa, mutten edes kuvittele ostavani mitään.

9. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
Jos olen lukenut kirjan ensin, en useinkaan edes halua nähdä koko elokuvaa, ellei sitä nimenomaan ole kehuttu. Ensimmäisinä tulevat mieleen Cormac McCarthyn kirjoihin perustuvat Menetty maa ja Tie. Toisaalta Harry Potter oli myöskin hyvä elokuvana, se eka siis, muita kun en ole lukenut.

10. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?
Tähän en äkkiseltään osaa keksiä mitään, pitkälti edellisessä kohdassa mainitsemastani syystä. Minusta elokuva ei ole katsomisen arvoinen pelkästään siksi, että olen lukenut samaisen kirjan, vaan leffan pitäisi pystyä pärjäämään myös omillaan.