perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hannu Salama: Se tavallinen tarina

Hannu Salama: Se tavallinen tarina
Otava 1961 
Sivuja: 162 

Olen aiemmin lukenut Salamalta Juhannustanssit, mielenkiinnosta nähdä mitä jumalanpilkkasyytteeseen on vaadittu sekä blogiurani alkutaipaleella Sydän paikallaan, johon en liiemmin tykästynyt. Arvelin kylläkin palaavani Salamaan vielä myöhemmin, mutta se tapahtui täysin suunnittelematta. Olin ilmeisesti vanhempieni kirjahyllystä lainannut Salaman esikoisen Se tavallinen tarina, jonka sisäkanteen oli leimalla merkitty äitini tyttönimi. Tätä kirjoittaessa en vielä edes tiedä, miten mittava kirjasto hänellä onkaan mahtanut aikanaan olla, vai onko leimasimen olemassaoloon jokin muu syy. Lukuvuoroon kirja päätyi pelkästään siksi, että perheemme oli lähdössä lomalle ja minun piti hätipäissäni löytää mukaan jotain luettavaa, kun e-kirjojen lukeminen puhelimesta mahdollisessa auringonpaisteessa ei houkutellut. En siinä kiireessä löytänyt kirjapinoani(!), ja jouduin ottamaan suunnilleen ainoan hyllyyn unohtuneen teoksen mukaani.

Jossain 20-30-luvulla Tampereen liepeillä elävä tyttö tapaa pojan, tulee kertalaakista raskaaksi, poika hylkää hänet, tehdään abortti ja tyttö tulee hulluksi. Siinä koko kirjan juoni tiivistettynä neljään lauseeseen. Sillä ei siis ole juurikaan väliä, toisin kuin sillä, miten se juoni on kirjaksi kerrottu. Äitiäni on varmasti kiinnostanut kirjan miljöö, joka on hyvin lähellä hänen lapsuudenkotiaan. Kummasti sellainen lisää mielenkiintoa, vaikkei tapahtumapaikoilla tässä sinänsä mitään väliä olekaan.
Tämä teksti on kopioitu osoitteesta http://kaikenvoilukea.blogspot.fi
Salama on kuvannut työväestön elämää, ja juuri sitä tämäkin kirja tekee. Nykyihmiselle ajankuva tuo selkeästi lisäarvoa, ehkä vanhemmalle polvelle siitä voisi löytyä nostalgiaakin. Kokonaisuutena lukukokemus ei ollut mitenkään merkittävä, ja mielikuvani mukaan Juhannustanssit muistutti tätä melkoisesti. Mielelläni tämän luin loppuun saakka, mutta laittaisin kuitenkin kategoriaan "ihan kiva". En silti pidä Salaman pariin palaamista mitenkään mahdottomana.

4 kommenttia:

  1. Hyvä tiivistys kirjasta, joka minusta alkua lukuunottamatta oli varsin ankea.

    VastaaPoista
  2. Ankeus sopii työväestön kuvaajalle: se on sitä tavallista, muuta ei työläisen sovi odottaakaan. Varmaankin ihan tarkoituksellista siis.

    VastaaPoista
  3. Pidin kovasti Salaman kirjasta Minä, Olli ja Orvokki; siinä oli myös lämpöä eikä pelkkää ankeutta. Nuorten perhettä perustavien ihmisten maailmaa sekin. Näitä muita en ole lukenut, Juhannustanssit taisin joskus kahlata läpi ja etsiä juuri Sen Kohdan. Toivottavasti löysit kirjapinosi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin pinoni, onneksi :) Salaman tuotanto ei ole minulle lainkaan tuttua, joten laitetaan ilman muuta tämä vinkki korvan taakse!

      Poista