Antti Tuuri: Joki virtaa läpi kaupungin

Antti Tuuri: Joki virtaa läpi kaupungin 

Otava 1977 

Sivuja: 353 

Lainasin tämän kirjan samalla kertaa kuin Enkelten verta. Olen pitänyt kaikista lukemistani Tuurin kirjoista, ja ajattelin vilkaista, mitä hän on kirjoittanut uransa alkupäässä ja nimenomaan sarjojen ulkopuolella. Tämän enempää en kirjasta etukäteen tiennytkään, teema sai tulla kokonaan yllätyksenä.

Kirjassa on kolme eri minäkertojaa, joista kukin saa vuoronsa omassa "kirjassaan". Ilmari Autio on kirjapainon työnjohtaja, joka tähyää elämässään eteenpäin. Hän tähtää perheen perustamiseen ja haaveilee myös oman kirjapainon perustamisesta.

Seppo Pihlaja on taidemaalari, joka elää pääasiassa isänsä siivellä. Hän tekee kyllä töitä taiteensa parissa, mutta ei elätä sillä itseään lähimainkaan, etenkin kun alkoholi tahtoo maistua turhankin hyvin. Hänelle olisi tarjolla uskovainen morsian, mutta Seppo haikailee samaan aikaan nuoruuden rakastettunsa perään ja matkustaakin tämän kanssa salaa Pariisiin.

Sepon isä Ilmari Pihlaja on kemian professori, joka on törmännyt tutkimuksissaan tilanteeseen, jota on kovin vaikea hyväksyä: tuloksille löytyy selitys ainoastaan jos kemian perusteet kirjoitetaan aivan uuteen uskoon tai tutkimuksista löytyy virhe. Itse hän uskoo edelliseen, mutta sairastuttuaan vakavasti hänellä ei ole juurikaan mahdollisuuksia puolustaa kantaansa.

Kaikki kolme kertojaa ovat aivan erilaisissa elämäntilanteissa ja kovin erilaisia luonteeltaankin. Kirjan teemana on elämä ja se, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on vaikuttaa omaan elämäänsä. Viime kädessä kuitenkin sattuma on kaikkia yrityksiä ja aikomuksia väkevämpi, sillä vasta onnettaren suosiollisella myötävaikutuksella ne voivat toteutua. Valintoja on jokaisen tehtävä, ja tässä esitetään ainakin neljä erilaista tilannetta. Jollekin valinta voi olla pakeneminen, toiselle yritys ottaa tilanne omaan haltuun, kolmas koettaa jättää koko valinnan kokonaan tekemättä. Riippuu varmasti lukijastakin, kuka kertojista tuntuu läheisimmältä.

Tyyliltään teksti oli tuurimaisen sujuvaa. En pysty varmuudella sanomaan, olisinko voinut arvata kirjoittajan lukemani perusteella, mutta tuttuja piirteitä siinä ainakin on. Tämä ei ollut mitenkään mullistava tai ikimuistettava kirja, mutta hyvä lukukokemus joka tapauksessa. Tietyllä tavalla siis juuri sitä, mitä odotinkin saavani. Tuuriin voi luottaa!