Antti Nylén: Tunnustuskirja
Kirjapaja 2013
Sivuja: 239
Valittelin edellisessä arviossani myöskin sitä, että yhdessä esseessä Nylén sanoi Kari Enqvistin olevan tyystin pihalla sen suhteen, mitä uskonto oikein on, mutta ei kuitenkaan perustellut väitettään tai myöskään kertonut, mitä se hänen mielestään on. Kenties hän ajatteli, ettei se kuulunut kyseiseen esseehen vaan ansaitsisi omansa, tai sitten mielessä oli jo valmiiksi tämä kirja. Kyllä vain, tässä minäkin sain ne kaipaamani vastaukset.
Nimensä mukaisesti Tunnustuskirja koostuu juuri kirjoittajansa omista kokemuksista, näkemyksistä ja uskomuksista. Nylén käyttää itseään esimerkkitapauksena uskovasta ihmisestä, ja kertoo miten hän on kolmikymppisenä päätynyt liittymään katoliseen kirkkoon. Hän kertoo saamastaan uskonnollisesta kasvatuksesta (tai pikemminkin sen puutteesta), kuvailee uskon merkitystä itselleen ja kertoo siitä mitä ajattelee uskon olevan.
Miksi juuri katolinen kirkko? Sekin saa vastauksensa. Tunnustukseksi puolestaan voitaisiin lukea kokonainen luku siitä, miltä osin hän ei ole tyytyväinen katolisen kirkon opetuksiin ja eritoten kantoihin nykyajan tärkeisiin kysymyksiin, esim. homoihin, aborttiin ja ehkäisyyn. Sen sijaan tunnustukseksi ei voi lukea sitä, miten Nylén kertoo mm. juuri noiden opetusten ja kantojen muodostumisen taustoista ja niihin liittyvästä uutisoinnista, mutta varsin mielenkiintoista se on. Eittämättömäksi ansioksi on luettava se, että näitä taustoja on avattu siitäkin huolimatta, ettei kertomus ole kovin imartelevaa, vaan osoittaa suoraan sormella siellä missä osoitettavaa on.
Pidin tästäkin kirjasta todella paljon, mutta uskallan silti jo yhden kirjan kokemuksella sanoa, etten yhtään tämän vähempää Nyléniltä odottanutkaan. Kari Enqvist ei takuulla saa tästä mitään sellaisia vastauksia, joita tiedemies kaipaisi, mutta ei niitä kuulu odottaakaan. Oma kantani uskonasioihin pysyy edelleen Enqvistin "leirissä", mutta tämä oli erinomainen puheenvuoro suomalaisessa uskontokeskustelussa ja koen sen jopa rakentaneen pikkuisen siltaakin, jos sellaista vastakkainasettelullista mieli- ja kielikuvaa haluaa käyttää. Ehkä kyse onkin enemmän siitä, ettei koko vastakkainasettelua ole pakko tehdä lainkaan.
Annan vahvan suositukseni niille, joita nykyaikainen uskontokeskustelu kiinnostaa!
Olipa hienosti kirjoitettu. Arvostan suuresti sitä, että pyritään ymmärtämään erilaista ajattelua - tai ainakin tunnustetaan, että eri tavalla ajatteleva(kin) voi olla älykäs ihminen. Tämä minua Enqvistissä henkilökohtaisesti ärsyttääkin: ei se, että hän on ateisti, mutta minun makuuni kovin hyökkäävä sellainen. Siinä suhteessa hän ei mielestäni eroa useasta kiihkoilevasta kristitystä, joita kyllä tunnen, kristitty kun itsekin olen...
VastaaPoistaTunnustuskirja avasi itselleni hiukan enemmän katolista kirkkoa: aika kriittisesti olen suhtautunut moneen katoliseen kirkkoon liittyvään asiaan (eivätkä kriittiset ajatukseni tietenkään ole kokonaan kadonneet). Olen kuitenkin sitä mieltä, Nylénin kaltaisia jäseniä katolinen kirkko tarvitsee: paremmat mahdollisuudet heillä on muuttaa kirkkoa sisältä päin, kuin sellaisilla, jotka räiskivät summanmutikassa ulkopuolelta, kenties kovinkaan paljon kirkkoa tuntematta...
Mitäpä siis voimme todeta: elämä ei ole mustavalkoista. Katolisesta kirkostakin löytyy monia eri puolia...
Olen samaa mieltä Enqvistin hyökkäävyydestä. Se tosin lienee ihan harkittu tyyli, hän ei minusta vaikuta muilta osin yhtä hyökkäävältä.
PoistaEi vain katolinen kirkko, vaan koko maailma tarvitsee enemmän Nylénin kaltaisia ihmisiä. Mutta