Timo Sandberg: Mustamäki

Timo Sandberg: Mustamäki 

Karisto 2013 

Sivuja: 295 

Timo Sandberg oli minulle entuudestan tyystin tuntematon kirjailija, vaikka hän onkin ehtinyt kirjoittaa jo melkein parikymmentä kirjaa. Mustamäki on niistä tuorein, ja kyseessä on kirjoittajalle uusi aluevaltaus, sillä aiemmin hän on ilmeisesti kunnostautunut lähinnä dekkaristina.

Tapahtumapaikkana on Lahti 1920-luvulla. Yhteiskuntaa leimaa voimakkaasti kieltolaki ja sodan jälkeinen kahtiajakautuneisuus. Metelinmäeltä löytyy ammuttu mies ja muutaman päivän kuluttua vielä toinenkin. Poliisivoimat ovat läpikäyneet valkoisen puhdistuksen, ja kun molemmat uhreilla oli punertava tausta, niin tapauksen tutkintaan ei haluta liikaa panostaa. Helpommalla pääsee, jos toteaa kyseessä olleen vain pirturemmin välienselvittelyn.

Poliisivoimissa on myös etsiväkonstaapeli Otso Kekki, joka ei sodan aikaan tunnustanut kumpaakaan väriä ja jonka mielestä etenkin poliisin työstä politiikka kuuluu pitää visusti erossa. Hän joutuu kuitenin huomaamaan, että se on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, jos sitten on mahdollista ensinkään. Ihmiset eivät myöskään näytä olevan lain edessä tasavertaisia, etenkään ollessaan epäilyksen alaisina.

Juonen kannalta keskeinen rikostapaus tuntuu tässä kirjassa suorastaan sivuseikalta, niin voimakkaasti pääosan vievät sekä ajankuva että erityisesti aiemmin mainittu kahtiajakautuneisuus. Nykyaikaisin silmin katsoessa valkoisten kostotoimet näyttävät pelkästään ärsyttäviltä, ja tuntuu mahdottomalta ajatella, että joku voisi olla tyytyväinen saadessaan pitää yllä sellaista eriarvoisuutta ja syrjintää. Aika on kuitenkin ollut kovin erilainen, ja sodastakin on ollut vasta niin vähän aikaa, että vastakkainasettelua on vain pakko yrittää ymmärtää.

Tämä oli kiinnostavaa luettavaa, ja hyvin kirjoitettu. Jotkin seikat tarinassa antavat hieman ounastella, että jatkoa saattaisi olla luvassa. En panisi yhtään pahakseni, vaikka niin tosiaan kävisikin.