Kari Enqvist: Olemisen porteilla

Kari Enqvist: Olemisen porteilla 

Kansi: Sanna Eiro 

WSOY 1998 

Sivuja: 230

Unohtumattomimpien kirjojen bloggaukseni jälkeen alkoi tehdä mieli lukea lisää Enqvistin kirjoja, ja hänen Tieto-Finlandialla palkittu Olemisen porteilla kuulosti houkuttelevalta. Tämä on aiempaa tuotantoa kuin muut lukemani kirjansa, ja oli kiinnostavaa näkyisikö ajan kuluminen ja jos, niin kuinka selvästi.

Kirjan aiheena on tietoisuus modernin fysiikan näkökulmasta. Tietoisuuden ongelma on askarruttanut filosofeja ties kuinka pitkään, ja epäilemättä se on fyysikoidenkin päitä vaivannut. Fysiikan maailmankuva on muuttunut viimeisten parinsadan vuoden aikana huimasti, ja etenkin kvantti-ilmiöt ovat tehneet todellisuudesta jotain tavallisella arkijärjellä käsittämätöntä. Enqvist pyrkii vastaamaan siihen, onko kvanttifysiikka tuonut mukanaan jotain sellaista, mikä voisi selittää tietoisuuden olemassaolon. Luontevana jatkona seuraa kysymys vapaan tahdon olemassaolosta. Klassinen, deterministinen maailmankuvahan ei juuri suo sille sijaa.

Enqvist lähestyy ongelmaa hyvin pitkälti fysiikkalähtöisesti. Laskin pikaisesti, että kirjan 18 luvusta 12 käsittelee oikeastaan ihan pelkkää fysiikkaa ilman, että sillä olisi suoranaisesti kosketuspintaa kirjan varsinaisen aiheen, eli tietoisuuden kanssa. Sikäli tämä tapa on ymmärrettävä, että fysiikanhan oli määrä olla tarkastelun keskiössä, mutta toisaalta lukija voisi myös tuntea tuleensa harhaanjohdetuksi, jos yli puolet kirjasta on oikeastaan jotain muuta kuin piti. Fysiikan kuvaajana Enqvist on kieltämättä kaikkein omimmalla alueellaan, ja tekee todella ansiokasta työtä tieteen popularisoijana.

Olen aiemmin lukenut Enqvistin kirjan Monimutkaisuus, jonka sisältö mielestäni osuu monin osin yhteen tämän kirjan kanssa, mutta ei kuitenkaan täysin. Kyse ei ole kaikkein yksinkertaisimmista ilmiöistä, joten en pannut kertausta lainkaan pahakseni, ja tunsin ymmärtäväni tällä kerralla taas vähän enemmän kuin viimeksi. Sellainen varoituksen sana on paikallaan, että kokonaan pystymetsästä tätä ei ehkä kannata lähteä lukemaan, vaan joitain fysiikan perustietoja kaivataan. Jos esimerkiksi protonit, elektronit, atomit ja molekyylit ovat vain "jotain pirun pieniin asioihin liittyviä sanoja", niin en povaa tästä kirjasta valtavan antoisaa lukukokemusta. Tai sitten täytyy ainakin olla valmis tutustumaan niihin aiheisiin sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee. Kirjan lopussa on kylläkin lyhyt sanasto, mutta siitä on lähinnä apua kertauksessa. Esimerkiksi näin: "Protoni: kevein ja siksi stabiili kolmen kvarkin muodostama hadroni. Atomin ytimen rakenneosanen." 

Tämä oli hyvin myönteinen lukukokemus, enkä ole hämmästynyt kirjan saamasta Tieto-Finlandiastakaan. Fysiikalle suotu suuri sivumääräkin kytketään lopussa itse aiheeseen, ja epäsuorasti on myös nähtävissä syy sille, miksi jako oli tällainen. Enqvistin kanta asiaan on selvä ja varsin suoraviivainen, eikä siitä näytä riittävän tekstiä tämän enempää. Siitä myönnettäköön pisteet, ettei tyhjästä ole ryhdytty jaarittelemaan, mutta toisaalta ei voi välttää ajatusta siitä, että mikä viime kädessä onkaan kirjan varsinainen aihe?

"Loppuratkaisua" eli sitä, saako tietoisuus fysiikasta selittäjänsä ja onko vapaa tahto olemassa, en aio tässä paljastaa, vaan ilman muuta kannustan kaikkia ottamaan siitä itse selvää. Kantansa Enqvist on kyllä tuonut esiin myös myöhemmissä kirjoissaan. En malta myöskään olla mainitsematta, että Schrödingerin kissakin saa kirjassa selityksensä, eli se, miksi katti ei kvanttimekaniikankaan mielestä ole samanaikaisesti elävä ja kuollut.